Vuosi 2024 Tunnelmia

                                                Olipa Kerran 2024

Ikaalinen 31.12.2024

Olipa kerran tonttumuori, joka asui tonttuvaarin kanssa järven rannalla, jossa jouluntaika on läsnä. Hän on innokas valmistautumaan joulun juhlaan ja kirjoittaa omaa tai oikeastaa Tonttutyttö Siirin tarinaa, joka kertoo seikkailuista ja joulun odotuksesta.

Joululahjojen hankinta lähimmilleen oli tonttumuorille erityisen tärkeää. Hän vaeltelee kylän markkinoilla, etsii lahjoja. Hän tapaa siellä ystävän, joka kertoo isosta pussista ja se iso pussi on täynnä hänen itsensä tekemiä villasukkia. Eipä aikaakaan, kun pussi on tonttumuorilla, joka valitsee jokaiselle sopivan parin sukkia. Oskari-Tonttu antaa hyviä ohjeita, kuten esim. sopisko tuo M:lle ja tuo E:lle jne…. n.

Eräänä päivänä tonttumuori sai kutsun pikkujouluun, jotka järjestettiin senioreille. Tonttumuori on seniori, satoja vuosia vanha. Hän pukeutui parhaimpiinsa ja suuntasi juhliin, joissa hän tapasi mm. uusia sukulaisia. Juhlat olivat täynnä naurua, laulua ja joulun henkeä. Glögien jälkeen nautittiin buffeepöydän annista. Nuoret esiintyivät laulaen kauniita jouluisia lauluja. Joulu muistoja kuultiin yleisön joukosta, tietysti vuosikymmenten takaa. Arpajaiset, joissa voitimme vaikka yhtään arpaa ei myyty. Jouluntaikaa! Tonttutmuori huokaa, kulkuset kilisee jouluntuloa...

Kylässä järjestettiin myös jouluarpajaiset, joihin hän osallistui innokkaasti. Muori oli täynnä toivoa voittaa jotain erityistä, mutta tärkeintä on yhteisön henki ja yhdessäolo.

Erityisen yllätyksen hän saa, kun ystävä toi hänelle ja vaarille joulukonsertin kotiin. Musiikki täytti huoneen ja loi lämpimän tunnelman.

Tonttumuorin joulu täyttyi rakkaudesta, ystävyydestä ja ilosta. Joka hetki oli kuin lahja. Paras lahja oli viettää hetki lasten, lastenlasten ja lastenlastenlasten kanssa.

Taloon ilmestyi jouluaattoiltana tonttu, joka ei tiedä kuka on ja mistä tulee ja sillä ei ole nimeäkään. Tonttu löytyi suljettuna pahvilaatikkoon pussista, joka ilmestyi kotiin järven rannalla. Kaikki tuo selviää ensi jouluun mennessä.

Siiri Tonttutyttö ja Oskari Tonttu sekä

Tontut järven rannalta toivottavat kaikille

ONNELLISTA UUTTA VUOTTA

Aamu-uinnilla 22.11.2024

Aamulla järven syliin! Vesi kirkas, jäätön.
Järvessä uin, elämän voimaa sydän sykkii, on hetki kauneuden.
Luonto valkoinen mun hurmaa aamulla.

Täysikuu 15.11.24

Superkuu

Täysikuu taivaalla. Ilta on täynnä taikaa. Pimeyden voittaa hopeinen valo. Täysikuun alla unelmat herää. Sydämen täyttää taianomainen hetki.

 ..llta hämärtyy..

           Unen lumoa ja taikaa

Unessani tapasin ystäväni Leilan. Vuosia sitten hän lähti tähtien luokse ja nyt, ensimmäisen kerran, saapui uneeni tervehtimään minua.

Tämä olisi matka, joka yhdistäisi menneen, nykyisen,tulevan sekä jättäisi sydämeeni ikuisen jäljen, pohjoisen taian ja joulun odotuksen tunnelman.

Kiitos Leila vierailustasi unessani, ilman sitä tämä ei olisi syntynyt.

Tarina kokonaisuudessaan  sivulla JOULUKALENTERI 2024 Siiri Tonttutyttö ja Oskari-Tonttu

Oskari ja Siiri kiiruhtavat pian Korvatunturille ja siitä alkaa Joulun taika ja Joulun odotus.

 Marraskuu

Talvi tuli kylään.
 

Talvi tuli kylään, sen kauneus lumoaa. Talven taika sydämessä syttyy.

Hiljaa hiipien taivaan tuuli toi ensi lumen valkean vaipan, joka loi maan peittoon .

Ensi lumi niin puhdas ja uusi toit valon pimeyteen!

Tervetuloa talven ensi suudelman kuiske!

Ihanaa nyt alkaa lumileikkien aika, naurun ja ilon matka.

2.11.2024

                         Kynttilän liekki kertoo, en unohda sinua koskaan.

2.11.2024

Siiri Tonttutyttö ja Oskari tapaavat kesällä 2024

Ikaalinen 24.10.2024

Oskari,Tyynelän Tonttujen tunnettu veitikka ja Siiri Tonttutyttö tapasivat jo vuosia sitten Tyynelän Tonttulassa. Tiedättehän te, että Tyynelän Tonttula sijaitsee rannikolla, seitsemän sillan varrella Kokkolan ja Pietarsaaren välissä Luodon kunnassa. Tonttulan 1700-luvun pihapiirissä on nähtävillä eri teemoilla sisustettuja aittoja sekä tonttujen päärakennus Tyynelä. Siellä Siiri Tonttutyttö ja Oskari seikkailivat merellä veneessä keikkuen sekä talvisin lumisessa metsässä vapaa aikanaan.

Nyt on jälleen kesä ja Oskari muistelee, hauskoja retkiä sieni metsään ja veneilyä merellä Siirin kanssa, istuessaan Tyynelän puutarhassa . Yhtäkkiä hän hypähtää ylös huudahtaen, lähden Siirin luo asumaan. Samantien hän porhaltaa Eijan luo kertomaan asian. Hip hei, hän saa luvan lähteä ja on siitä todella innoissaan. Oskari tanssittaa Eijaa puutarhan ympäri täynnä tulta ja liekkiä. Ihanaa!! Oskari on nyt tullut Siirin luokse viettämään aikaa ja oppimaan tonttujen satojen vuosien salaisuuksia. Oskarihan on muutamaa sataa vuotta nuorempi Siiriä ja innostuneena odottaa yhteistä aikaa ja monien salaisuuksien avaamista. Kesän aikana heidän ystävyytensä syvenee, kun he jakavat tarinoita ja seikkailuja, jotka ulottuvat kauas pohjoisen taivaan alla.

Joulun odotus on pian parhaimmillaan. Silloin Siiri Tonttutyttö lähtee Oskarin kanssa kurkkimaan ikkunoiden taakse. He kulkevat salaisella tiedustelumatkalla. He kuuntelevat, kurkistelevat joulukatujen avajaisissa lasten ja vanhempien touhuja ja toteavat, että jokainen on innoissaan joulun odotuksesta.

Siiri kertoo Oskarille, että Joulupukki on kauan kauan sitten nimennyt Siirin lähettilääkseen, joka kiertää ympäri Suomea, Eurooppaa ja vähän muuallakin, tuoden terveisiä lapsille ja lapsenmielisille, oikealta Joulupukilta, Suomen Lapista.

                             Tapaamme 1.12.2024

                                                                                                                                            Lokakuu 23.10.2024

          Syksy tuo taiteilija

Syksy, tuo vuodenaikojen taiteilija, maalaa maiseman uusin värein.

Syksy kutsuu meidät todistamaan muutoksen kauneutta.

Syksy on aikaa, jolloin luonto valmistautuu lepoon, mutta samalla juhlistaa elämän jatkuvaa kiertokulkua. Pudonnut lehti muistuttaa siitä, että vaikka asiat päättyvät, uusi alku on aina mahdollinen.

Syksy opettaa meille, että muutos on elämän ainut pysyvä asia, se on sekä kaunista että voimakasta.

                                Tyttöjen päivänä 11.10.2024

Tytöt leikkii, maailma nauraa, heillä on voimaa, joka taivaita auraa.

Kikatus kaikuu, se pilviin piirtyy, unelmille suurille siivet syntyy.

Tytöt tietää,miten tavoittaa tähdet, miten elämän kirjossa kukoistaa.

He nauravat, kun matkalla kompastuu, ilo löytyy sateen piiskatessa.

Tytöt ovat voimaa,se ei heikkene koskaan.

Kuvassa tyttöjä vuonna 1925 yksi heistä on äitini Rauha, kuvassa toinen oikealta.

                       Auringon Valosta Kynttilän Paloon

Laivarannassa 22.9.2024, syksyinen sunnuntaipäivä tasaa päivän ja yön, silloin siellä tapahtuu jotain taianomaista. Auringon viimeiset säteet katoavat horisonttiin, tulet loistavat ottaen vallan ja luovat lämpimän tunnelman kylmenevään iltaan. Nyt on hetki, jolloin kesän lämpö ja valo vaihtuvat kynttilän pehmeään loisteeseen, luoden ihanan tunnelmallisen sillan vuodenaikojen välille. Näin syksyn ensimmäiset hämärät hetket kutsuvat kokoon ihmisiä juhlistamaan vuoden kimalaisia.

Sjömanin veljekset, loihtimalla hanureillaan ihania säveliä, aloittivat syksyisen illan yleisön nauttiessa Marjon tarjoamaa kuumaa mehua ja pulaa. Hämärän Ryhmä toivotti kaikki tervetulleeksi.

Kari Mäkelän pitämä juhlapuhe kosketti meitä kaikkia. Malttamattomina odotimme Kimalaisen julkistamista. Kimalaisten siipien suhinaa kuuluu, kun Vuokko-Liisa paljastaa vuoden Kimalaiset, tällä kertaa heitä on kaksi, jotka saavat tunnustuksen omistautumisestaan yhteisölle.( Liisa Raipala kirjoitti esittely tekstin) Heidän nimensä, Heidi Purojärvi ja Terhi Palonen kaikuvat yli Kyrösjärven laineiden, ja kaikki kimalaiset lentävät yhä korkeammalle heidän kunniaksee. Tuo kuului Riku Huhtasalon esityksissä saxofonilla ja häntä säesti Anna-Mari Yrjänä, sävelet täyttävät ilman ja sydämet.

Ilta ei ole vain juhlaa, vaan myös muistutus siitä, kuinka tärkeää on pysähtyä arjen keskellä ja arvostaa ympärillämme olevaa kauneutta ja toisiamme.

Kari Mäkelä, Ikaalinen 23.9.2024
Auringonvalosta kynttilöiden aikaan

Hyvät ystävät!

Tänään kello 15.43 aurinko siirtyi taivaanpallon pohjoiselta
puoliskolta eteläiselle. Tänään on siis syyspäiväntasaus. Pohjoiselle
puolelle se tulee jälleen ensi maaliskuun 20. päivänä kello 11.01.
Näiden täällä kauniisti palavien tulien myötä mekin siirrymme nyt
viimeistään syksymoodiin.
Kansatieteilijä Kustaa Vilkuna kirjoittaa Vuotuinen ajantieto –
kirjassaan Aleksanterinpäivästä ja syyspäiväntasauksesta seuraavasti:
”Syyskuun 11. päivän eli Aleksanterin päivän illalla on entisaikaan
tavattu viettää kaupunkien vanhoissa käsityöverstaissa pientä
silmänkirkastusjuhlaa. Kun työnteko oli lopetettu, sytytettiin hämärän
tullen ensimmäisen kerran suven jälkeen valot verstaaseen ja mestari
tarjosi samalla kisälleille ja oppipojille ”silmänkirkastusta”, eli
viinaryypyt ja hyvät kahvit. (Usein kävi sitten niin, että kisällit
jatkoivat juhlintaa omilla varoillaan. Seuraavana päivänä sytytettiin
taas valot, mutta nyt sitä varten, että työntekoa oli jatkettava lampun
valossa.)”
Mitenkähän täällä Rantopäässä ennen vanhaan valoja sytyteltiin.
(Syyspäiväntasaukseen liittyy myös monia vanhoja sanontoja.
Esimerkiksi: silloin sattuvat revontulet ennustavat pakkasia.)

Syksy on nyt ja ollut aina sadonkorjuun aikaa. Me vanhemmat
muistamme vielä, miten ainakin maaseudulla kouluissa pidettiin
syksyllä perunannostolomia ja miten koko koulu saattoi mennä
keräämään puolukoita lähimetsiin koulukeittolaa varten.
Rakennuksissa tuotiin toiset tuplat ikkunoihin, tilkittiin ikkunanraot ja
liimattiin päälle liimapaperia. Kuitenkin raoista pääsi ilma
vaihtumaan, kun uuneihin laitettiin tuli lämmön laskiessa.
Kulunut kesä on ollut lämmin. Hellepäiviä on ollut ennätysmäärin,
peräti 71 ja syyskuussakin vielä 8. Toisaalta sateita on saatu joskus
liikaakin. Kaupunkien hulekaivot eivät ole vetäneet riittävästi ja on
autoiltukin tulvissa. Ei kuitenkaan niin pahasti kuin esimerkiksi Keski-
Euroopassa viime päivinä. On kärsitty myös kuivuudesta ja
maastopaloista.
Ilmastomuutoksen ennustetaan aiheuttavan tulevaisuudessa ääri-
ilmiöitä myös meillä entistä enemmän.
Tänä syksynä on tullut täyteen 40 vuotta siitä, kun perheemme muutti
Ikaalisten Wanhaan kauppalaan. Ihan tähän lähelle mäen toiselle
puolelle Tuomarintalon yhteyteen rakennettuun entiseen
käräjätupaan. Olimme tulleet Kyröskoskelle vuonna 1973 kun aloin
työn Kyrolla ja asuimme siellä toistakymmentä vuotta yhtiön
toimihenkilöasunnoissa.
Ikaalinen oli niiden vuosien aikana tullut jonkun verran tutuksi ja
olihan käsite ”vanhin, kaunein ja pienin” laajalti tunnettu.
Kaikki määritteet pitivät ja pitävät edelleen paikkansa.
Wanha kauppala on ollut harvinainen suomalainen erikoisuus.
Epäitsenäinen kauppala kauniilla paikalla Kyrösjärven niemessä.
Suomi oli osa Venäjää, kun keisari Aleksanteri toinen huhtikuussa
1858 antoi julistuksen kauppalan perustamisesta.

Suomen ensimmäisestä kauppalasta, kuten muistamme, tuli koko
pohjoisen Satakunnan tärkeä keskus. Tänne sijoittui esimerkiksi
tuomiokunta, piirilääkäri, piirieläinlääkäri, piiriapteekki. Tänne
perustettiin myös järjestyksessä Suomen toinen maaseutuoppikoulu
vuonna 1902. Lukio aloitti toimintansa vuonna 1931. Kaksi
lapsistammekin valmistui siellä ylioppilaiksi.
Kyrösjärven terveeksi havaittu savi toi runsaasti kesävieraita aina
Pietarista saakka virkistymään ja hoitamaan itseänsä kauppalan
niemessä sijaitsevaan kylpylään.
Kylpylällä on ollut senkin jälkeen ja toivottavasti tulee olemaan suuri
merkitys Ikaalisten tulevaisuudelle. Ainakin viimeaikainen kehitys
näyttää hyvältä.
Me asuimme 26 vuotta täällä Wanhan kauppalan paratiisissa,
Kyrösjärven rannalla, jalopuiden siimeksessä, pesäpallokentän
kupeessa, Toivolansaarestakin nauttien.
Omana työaikanani Ikaalisissa halusin aina korostaa Wanhan
kauppalan-brändin nostamista yhdeksi koko Ikaalisten tunnettuuden
kärjeksi. Vaikka täältä on purettu esimerkiksi vanhoja puutaloja, yhä
täällä vielä voi nähdä historian havinaa, jos oikein osaa katsoa. Miten
tämä alue tulee tulevaisuudessa muuttumaan, jää nähtäväksi. Useita
kehittämissuunnitelmia on tehty. Ihan viime aikoinakin.
Ikaalinen tunnetaan myös rikkaasta kulttuuristaan.
Sattumalta löysin 21.7.2009 Pohjois-Satakuntaan kirjoittamani
pääkirjoituksen otsikolla: Kulttuuri ja kansanterveystyö. Sopinee
kaiketi näin sotekeskustelun keskelle. Silloin elettiin finanssikriisin
varjossa.

Kirjoitin:” Kesän harmonikkafestivaalin aikana järjestettiin seminaari,
jossa todettiin kulttuurin tukemisen olevan kansanterveystyötä.
Seminaaria toteuttamassa oli muun muassa sosiaali- ja
terveysministeriö, jossa on nähty kulttuurin arvo yhtenä terveyden
tärkeänä osana. Kiteyttäen: panostaminen kulttuuriin on
panostamista kansan terveyteen ja hyvinvointiin, elämänlaatuun.
Tämä kulttuuri-terveys-vaikutusuhde on jo havaittu valtion tasolla,
mutta onko se koettu päättäjien keskuudessa samanlaisena
kuntatasolla, vaikka kolmannen sektorin merkitystä on viime aikoina
korostettukin. Vallitsevan kireän taloudellisen kehityksen aikana
kulttuurin voima on ollutkin entistä enemmän omasta talkoohengestä
kiinni. Näin kulttuuritalkootkin ovat saamassa kansanterveydellisen
leiman. Talkoolaiset edesauttavat kansanterveystyötä.”
Kirjoitin vielä: ”USA:ssa 2006 tehdyssä tutkimuksessa todetaan, että
taiteella ja luovuudella on selviä positiivisia vaikutuksia terveyteen:
terveydentila on parempi, lääkärissäkäyntejä ja lääkemääräyksiä on
vähemmän. Mielenterveyskin koheni suhteessa kontrolliryhmään.”
Talkoolaiset edesauttavat kansanterveystyötä.
Olen muutaman vuoden ajan ollut Vanhustyön keskusliiton
julkaiseman Vanhustyö-lehden toimituskunnassa.
Kirjoitin pari vuotta siihen artikkelin, jossa korostettiin eläkeläisten
tekemää vapaaehtoistyötä. Jutun otsikko oli ”Urheilutapahtumat
tarvitsevat vapaaehtoisia eläkeläisiä.”
Haastattelin juttuun Lahden hiihtoseuran toiminnanjohtaja Janne
Marvailaa. Hän kertoi pelkäävänsä, että eläkeläisten vahva panos
vapaaehtoisina vähenee lähivuosina eikä nuoremmat ole niin
kiinnostuneita tulemaan vapaehtoisiksi kuin aikaisemmin. Ilman
vapaaehtoisia talkoolaisia ei Salpausselänkään tasoisia kisoja enää
Suomessa pystytä järjestämään. Marvaila toimi Suomen Hiihtoliiton
mäkihypyn ja yhdistetyn lajijohtajana 1998 – 2008.

Haastattelin myös yli 70-vuotiasta Riitta Laakkosta, jonka on toiminut
yli 40 vuotta vapaaehtoisena ja nyt kisojen
vapaaehtoiskoordinaattorina. Hän kertoi, kuinka heillä on kisoissa
700-1000 vapaaehtoista, joista suurin osa on eläkeläisiä. Tehtäviä on
kaikenlaisia, voileivän voitelusta liikenteenohjaukseen. Monelle
eläkeläiselle tämä toiminta antaa paljon sisältöä elämään.
Täällä Ikaalisissa monet tapahtumat ovat vaatineet samankaltaista
laajaa vapaaehtoistyötä.
Tästä osoituksena on esimerkiksi tämä jo 25 kertaa järjestetty
valotapahtuma.
Idean äidin, Raija Holman, tavoitteena on ollut yhteistyön
laajentaminen muun muassa Ikaalisten, Jämijärven ja Kankaanpään
välillä. Idea vuoden kimalaisen palkitsemisesta ansioista kulttuurin
piirissä tehdystä työstä on oivallinen kiitoksen muoto. Kiitosta me
valitettavasti jaamme liian vähän.
Kiitos Raija tekemästäsi työstä ja siitä yhteistyöstä, jota olemme
vuosien mittaan tehneet tämän tapahtuman puitteissa.
Vuokko-Liisa Nuottajärvi on toiminut tapahtuman kapellimestarina jo
9 vuoden ajan. Kiitos myös sinulle ja koko hämäräryhmälle sekä
kaikille esiintyjille tästä hienosta tilaisuudesta.
Haluamme Leenan kanssa antaa muistoksi tästä tilaisuudesta
nykyisen asuinpaikkamme Tuusulan kulttuurista kertovan kirjasen.
Toivotan teille kaikille hyvää syksyä. Muistakaa heijastimet!

2024 vuoden Kimalaiset

Esittely puhe kirjoitti Liisa Raipala

Vuoden kimalaisia valitaan tänä vuonna kaksi.
Heissä molemmissa on jotain tähän kimalaisteemaan
sopivasti osuvaa:
Toinen on intohimoinen kukkaihminen. Hän halusi
nuorena puutarhuriksi ja edelleen kesäisin vaalii
kukkaistutuksia.
Toinen kimalaisista on innokas leipuri, ja pörriäisiähän
tunnetusti houkuttelee kaikenlainen makea.
– Kotiseutu on tärkeä ja läheinen molemmille. Kumpikin
on myös tehnyt omalla alallaan pitkän työuran Ikaalisten
alueella. Kumpikin on kiertänyt kotiseutua ristiin rastiin
työn merkeissä, ja paikat ja ihmiset ovat tulleet tutuiksi.
Molemmat ovat on työnsä kautta tavanneet ja
tutustuneetkin valtavaan määrään ikaalilaisia.
Kummankin työ on koskettanut eri ikäpolvia lapsista
ikäihmisiin. Tutuksi työssä ovat tulleet niin sanotut
tavalliset ihmiset, kaupungin viranhaltijat, yritysten
edustajat ja erilaiset yhdistykset ja yhteisöt.
Molemmilla on työura kestänyt jo 40 vuotta, ja sinä
aikana heille on tullut tutuksi ikaalilaisia monesta
ikäluokasta. Myös samojen perheiden eri sukupolvet
ovat tulleet tutuiksi. Monesti jo ihmisen sukunimi
paljastaa heille, miltä Ikaalisten perältä hän onkaan
kotoisin.

– Molemmat pörriäiset ovat maalaistalon kasvatteja. He
kasvoivat vilkkaassa kyläyhteisössä, jossa oli aktiivista
seuraelämää, urheilua, näytelmiä ja tansseja. Kylän
tanssi-illoissa tutuksi tuli myös talkootyö: ensin
narikassa ja täysi-ikäisiksi tultua kahvilassa.
– Kimalaiset arvostavat talkootyötä.
Toinen Kimalaisista on talkoillut vuosikymmenien ajan
muun muassa Ikaalisten Tarmossa ja muidenkin
urheiluseurojen hyväksi ja vuosikaudet Sata-Häme Soi -
festivaaleilla.
Sata-Häme Soi -taustan vuoksi harmonikka on hänelle
läheinen soitin: soittaa hän ei sitä osaa, mutta tunnistaa
kyllä, milloin haitaria soitetaan väärin – tai soitetaan
oikein hyvin.
Toiselle heistä taas työ on vähän kuin talkoita tekisi: Hän
on ollut kuin yksinyrittäjä, vaikka onkin toisen
palveluksessa.
– Molemmilla on myös ollut sama opettaja
Mansoniemen koulussa, Elli Nurmilahti, joka
nuorempana opetti jo heidän äitiään Parkanon puolella
Raivalan koulussa.
– Kuten viimeistään edellisestä saattoi arvata, tämän
vuoden Kimalaiset ovat sisaruksia.
Yhteisiin nuoruusmuistoihin kuuluvat muun muassa
tanssireissut Parkanoon, jonne vanhemmat heitä
kuskasivat. Vanhemmat ottivat autossa nokosia sillä
välin, kun nuoret jaksoivat tanssia. Välillä vanhemmilta

käytiin pyytämässä lisäaikaakin. Riitialan työväentalolla
käytiin discossa ja Nouskin talolla oli tanssit bändeineen.
Edellä jo mainittu talkootyö tarttui heihin verenperintönä.
Molemmat vanhemmat olivat aktiivisia talkoolaisia, isä
teki vuosien varrella satoja litroja sahtia moniin häihin ja
syntymäpäiviin. Sahdintekovärmeet olisivat vielä
tallellakin, mutta Kimalaisia vähän harmittaa, ettei
sahdinteon taito siirtynyt heille.
– Toinen sisaruksista kertoo, että hänen
nimikkovihanneksensa on makkara. Häntä onkin
kutsuttu kylän kuumimmaksi makkaranpaistajaksi.
Toinen sisaruksista taas on ollut pitkään kaikessa, mihin
ryhtyy: pitkä työsuhde samalla työnantajalla, pitkä
avioliitto, ja myös jääkiekkoäitinä hän oli parikymmentä
vuotta. Häntä on sanottu myös Pirkanmaan parhaaksi
pullanpaistajaksi.
– Sitten käydään vähän poliittisen elämän puolella:
Pörriäiset olivat mukana nuorina oman kylän
työnväenliikkeen vappujuhlissa, ja niissä tutuiksi tulivat
myös silloisen SKDL:n puheenjohtajan Ele Aleniuksen
puheet.
Toinen kimalaisista myöhemmin työskentelikin perin
poliittisessa työpaikassa, jossa hän kuitenkin oli ainoa
ei-taistolainen. Häntä politiikka on muutenkin
kiinnostanut, ja hän on katsellut sitä eri näkökulmista.
Aikanaan hän on istunut Ikaalisten valtuustossakin

valtuutettujen penkillä, ja nuorena hän oli myös ehdolla
eduskuntaan ja presidentin valitsijamieheksi. Nyt hän
seuraa kaupunginvaltuustoa yleisölehtereillä työn
puolesta.
Politiikassa on kuitenkin yksi ero Vuoden Kimalaisten
välillä, sillä toinen heistä ei koe itseään poliittiseksi
henkilöksi. Hän on myös töissä poliittisesti
sitoutumattomassa järjestossä, jossa opetetaan nuorille
arjen taitoja ja annetaan työ- ja yrittäjyyskasvatusta.
– Ennen Vuoden Kimalaiseksi valintaakin siskokset ovat
saaneet erilaisia tunnustuksia.
Toinen on palkittu 4H-liiton elämäntyöstipendillä ja
Suomen Leijonan ansioristillä usean vuosikymmenen
työurastaan 4H-toiminnan hyväksi.
Toinen puolestaan on saanut palkinnon journalistisesta
työstään UutisOivassa Paikallislehtien
päätoimittajayhdistykseltä. Lisäksi hänet on palkittu
muun muassa vuoden tarmolaisena, Ikaalisten
Urheilijoiden hyväksi tehdystä talkootyöstä, Sata-Häme
Soi -festivaalien hyväksi tehdystä työstä.
– Onnea Vuoden 2024 Kimalaiset, UutisOivan toimittaja
Terhi Palonen ja Ikaalisten 4H-yhdistyksen
toiminnanjohtaja Heidi Purojärvi!

7.10.2024                 Mietteitä lokakuun aamuna

Nyt on aika pysähtyä, katsoa ja myös arvostaa ympärillämme olevaa kauneutta. Kerätä voimia ennen talvea. Mikä parempaa kuin nauttia lämpimästä kaakaosta, ihanasta pehmeästä viltistä, kun tuuli ulvoo sateen rummuttaessa ikkunalaseja.

Syksy on mielestäni luovuuden aikaa sillä ovathan kirjailijat, runoilijat ja taiteilijat vuosisatojen ajan käyttäneet syksyn ainutlaatuista tunnelmaa luodakseen mestariteoksia. Syksy on kuin luonnon oma taideteos, joka inspiroi meitä. Silloin on aika istua takkatulen ääreen, lukea kirjaa tai kirjoittaa päiväkirjaa syksyn seikkailuistamme tuohon ihanaan pehmeään vilttiin kääriytyneenä.

                                                Syyskuun tunnelmissa

                             Uimatakkijengi

On syyskuun lauantaiaamu, jengi kokoontuu iloisen harrastuksensa pariin. Tiedättekö mikä ihme tuo harrastus on?

Jos ette, kerron sen teille: Vesi on heidän valtakuntansa ja jengiläiset sen rohkeat valtiaat! Uintimatkat ovat heidän kruununjalokivensä jokaisena vuodenaikana.

Nyt syksy etenee, lehdet kellastuu kuitenkaan he eivät hidasta, vauhti kiihtyy. Jengi ui vasten tuulta, vasten kylmää, heidän naurunsa raikuu läpi syysaamun hämärän.

Matkailija kuulee sen, heiluttaa heille tervehdyksen.

Aino, Heljä ja Pirjo, riemullinen kiitos seurasta, omenaglögistä, omenapiirakasta ja uskomattomista keskusteluista kanssanne.

Meillä on upea Kyrösjärvi ja kaunis Ikaalinen sekä mahtava Uimatakkijengi, jonka vauhti vaan kiihtyy.

                                       Syntyjä syviä

Yksi meistä sai synttärilahjaksi tuon upean takin.  Toinen näki sen ja haki samantien sen kaupasta. yx vaan osti sen. Eräs näki esitteen ja soitti ystävälleen ja pyysi ystävällisesti hänen hakemaan sen ja tulemaan kylään tänne Ikaalisiin ja samalla hän saa sellaisen.  Tämä porukka huomasi samankaltaisen pukeutumisen ja kokoontui. Näin syntyi tämä jengi.

Huomio! Liity sinäkin Uimatakkijengiin, ei ikärajaa, ilmainen jäsenyys. Pääsyvaatimus: Uimataito ja Uimatakki, jonka voi hakea Jyskistä, kuten Heljä sivulleen kirjoitti.

                                                      Elokuu

                  Utuiset aamut

Elokuun utuiset aamut heräävät eloon kun luonto konsertoi. Kesä kääntyy syksyksi, konsertti kertoo. Aamun ensimmäiset säteet tanssivat sumun läpi ja silloin maailma herää pehmeään valoon. Elokuu on myös aikaa, jolloin luonto valmistautuu syksyyn; ensimmäiset kellastuneet lehdet putoavat, enteillen uuden vuodenajan syksyn saapumista.

Elokuun kuutamoiset illat ovat vertaansa vailla. Eläköön Elokuu!

                                TANGON KOSKETUS MARITA SAAL

                         Heinäkuulla Rahkolan Kesässä

Tangon Kosketus, Marita Saalin konsertti, kokosi tangon ystäviä lähemmäs 90 Rahkolan Kesään. Siellä todettiin, tango elää ja hengittää edelleen.

Somessa tilaisuuden esitteillä on tavoitettu yli 5000 henkilöä. Tangoista järjestettiin myös äänestys ja ääniä kertyi 330. Eniten ääniä sai Satumaa tango ja vain yhdellä äänellä hävisi tangokilpailun 1995 voittajakappale , Mun aika mennä on.

Konsertissa Marita, joka on menestynyt loistavasti eri areenoilla, mm. Tangoseniori 2019, LoistavaLaulaja 2020, Laila ja Olavi- laulukilpailun Seniorilaulajatar, esitti 11 eniten ääniä saanutta tangoa. Muutamia vuosia sitten kuulin hänen lauluaan Rahkolan pihalla. Upea kesäpäivä Rahkolan Kesässä, Marita lauloi Lazzarellan, unohtumaton, upea esitys.

Konsertti aloitettiin La Cumparcitalla. Tangon esitteli kanttori Leena-Maija Lehtonen. La Cumparsita on uruguaylaisen arkkitehtiopiskelijan Gerardo Matos Rodríguezin (1897–1948) alun perin marssiksi säveltämä kappale. Firpo vaihtoi rytmin marssista tangoksi. Kullervo teki sävelmään tekstin ”Hiljaa yössä”, jonka levyttivät ensimmäisenä Olavi Virta ja Metro-Tytöt vuonna 1953 Toivo Kärjen sovituksena. Tämä on tango, joka usein kuullaan lavoilla viimeisenä tiedoksi, että se on nyt loppu tältä illalta.

Kiehtovaa ja mukaansa tempaavaa etelä Amerikkalaista temperamenttia parhaimmillaan, kertoi Marja Jussila.

Pirjo Berg kertoo tangosta Satumaa:

"Pitkillä mökkimatkoilla Vantaalta Punkaharjulle lauloin lapsilleni. Eräänä päivänä takapenkiltä kuului laula äiti se tyruttytyttyryttytyttyrytty- laulu se on niin hyvä ja sehän osoittautui pienen pohdinnan jälkeen vanhimman lapsen toiveeksi tango Satumaasta".

"Kuinkas sattuikaan, monelle suomalaiselle Unto Monosen tango SATUMAA on ykkös- tanssikappale. Me, mieheni ja minä, valitsimme Satumaan meidän kappaleeksi. Siinä on kaunis sävel ja

toiveita herättävät sanat. Mikä myös on meitä viehättänyt, miniämme vanhempien lempikappale on myös Satumaa.

Äänestän aina Satumaata ykköseksi", Marja Jussila kertoo.

"Ostimme tämän levyn Satumaa ja kun soitimme sitä, niin tyttäremme nukkui aina erittäin hyvin sen säveliin. ts. meillä se toimi kehtolauluna", kertoivat Anneli ja Eino Ranne, jotka viettivät myös 62. hääpäivää. Onnittelut heille.

Tangokuningas 1994 Sauli Lehtonen levytti tangokilpailun 1995 voittajakappaleen, Mun aika mennä on. Hanna-Maria Saraketo kertoi tästä koskettavan tarinan eräältä automatkaltaan.

Monia, monia muita koskettavia ja hauskoja, iloisia juttuja kuulimme upeiden tangojen lomassa.

Tilaisuus päättyi riemulliseen Mustan Kissan Tangoon.

Marita lämpimät kiitokset, saimme yleisön kanssa nauttia upeasta hetkestä Rahkolassa. Hetki koostui tangon ja yleisön vuoropuhelusta.

Tango elää ja hengittää edelleen!

4H kiitos maukkaasta väliaika kaffeesta tykötarpeineen.

Ilmaisten arpajaisten voittona olleen "Kesäyö Ikaalisissa" (taulu) voitti Ritva Viitaniemi, onnea Ritva.

Kuvat Heidi Hallia ja Vuokko-Liisa

                                                    Heinäkuun Tangon Taikaa

Tervetuloa Rahkolan kesään su 7.7.2024

Huomaan ilokseni, että olette joukolla tulleet kuuntelemaan ja osallistumaan Tangon Kosketus tapahtumaan, jossa kuulette Maritan esittämänä tangoja, joita äänestitte.

Tango elää ja hengittää edelleen!
Se on syvällisesti juurtunut meidän kulttuuriin sanoilla ja musiikilla on suuri merkitys samoin fyysisellä kosketuksella tanssilattialla. Sanat heijastavat kaipuuta ja intohimoa, ja musiikki tuo nämä tunteet eloon. Se on kuin hiljainen dialogi, jossa jokainen askel ja nuotti kertoo oman tarinansa.
Tango on kuin hyvä viini -- se vain paranee vanhetessaan, ja jokainen voi löytää oman tapansa antaa tangon koskettaa. Tango tarjoaa jokaiselle jotain. Tango on kuin suomalainen kesä - lyhyt ja arvaamaton, mutta aina odotettu ja täynnä mahdollisuuksia. Seinäjoen Tangomarkkinat ovat esimerkki siitä, miten tango elää ja uudistuu, säilyttäen samalla samalla perinteensä. Tapahtuma on omistautunut tangon säilyttämiseen ja kehittämiseen ja se on tärkeä osa suomalaista tangokulttuuria.
40-vuotta sitten Seinäjoen kaupungin valtuusto päätti, että järjestetään tangomarkkinat ja olinhan minäkin silloin valtuustossa. Mielestäni teimme loistavan päätöksen.
Myös nyt on siellä tehty hyvä päätös, alla 25-vuotiaat pääsevät ilmaiseksi markkinoille. Tango on suomalaista sielunmaisemaa, joka jatkaa elämistään ja kehittymistään, koskettaen uusia sukupolvia ja säilyttäen paikkansa kansan rakastamana taidemuotona.
Tango elää ja hengittää edelleen!

                                              Heinäkuun Aikaa ja Taikaa 

Viimeyönä näin ihmeellinsen unen: Siiri Tonttutyttö herättää minut, kertoo kuulleensa ovikellon soiton. Kipaisen katsomaan ja kas kummaa siellä on pieni tonttupoika, joka kysyy, onko Siiri kotona.

Herään omassa sängyssäni ennenkuin ennätän vastata. Ihmettelen untani, mutta muistan 5 kuukautta aikaa joulukalenteriin, jossa Tonttutyttö Siiri seikkailee. Käännän kylkeä, totean sieltä se uni tuli.

Päivällä kurkatessani facebookin juttuja, vastaani tuli Tyynelän Tontut jen päivitys ja myös puhelu, jossa Tyynelän Tonttujen äiti Eija Porkola kertoo uutisen, että Tonttupoika Oskari muuttaa Siirin luokse meille.

Olen mykistynyt ja iloinen. Muistan osallistuneen heidän arvontaansa ja nyt Oskari muuttaa Kokkolasta Ikaalisiin. Ihmeellinen päivä 1.7.2024. Olen iloinen ja onnellinen. Kiitos.

www.vuokkoliisa.fi  Joulukalenteri 2024 on tulossa 1.12.2024.

                                                         Kesäkuun taikaa

                        1.6.2024                                                                          

Kesä aamuna jälleen veteen loikkasin,

aalloissa juoksen ja juoksen,

mitä minä karkuun juoksen, mietin ja juoksen.

Vastaus tulee, en mitään karkuun mene,

tämä vaan on niin ihanaa ja vauhtia lisään!

Kotiin lähdän, laineet loistavat jälkeeni jäävät.

Ei hätää vastaani tulee seuraava aalloissa juoksija.

Toivotan ihania hetkiä loiskeessa järven.

Kesäkuun Aamu-uinnin taikaa!    

            Lapsuudenkoti

Lapsuudenkoti, paikka, missä jokainen nurkka kertoo tarinaa.

Siellä, missä aika pysähtyy hetkeksi, ja menneisyys tanssii nykyhetken kanssa.

Se on paikka, jossa hapuilit eka askeleita, tavoittelit ja löysit ensimmäiset sanat. Myös naarmut seinässä kertoo seikkailusta, tahra matossa on muisto ilon hetkestä.

Lapsuudenkoti on oikeastaa runo itsessään. Se on kirjoitettu sydämeen, sielun sopukoihin,  ikuisesti. Se on satama,  itkulle, naurulle ja onnen kyynelille. Se on myös paikka, josta jokainen matkasi alkaa ja jokainen polkusi päätyy.

Se on rakkauden, kasvun perusta, se kantaa läpi elämän.

 Amanda Yli-Kihniän ja Alfred Marttilan kihlakuva ekana, seuraava  vanhempieni Otto Marttilan ja Rauha Muilun kihlakuva Tampere 26.2.1935, muut kuvat kotini pihalta. Isä ja sisareni tanssivat ilmeisesti letkajenkkaa. Liisa-Maria ja sisareni sekä veljeni kuvassa. Häät vuonna 1957.

   Peräseinäjoen luonto puhuttelee rauhallisuudellaan

Riitta Marttila esittelisi vieraalle jokirannat ja suomaisemat

Lähiluonnon tarjoamia elämyksiä on tuotu esiin viimeisen vuoden aikana tämän tästä. Viimeistään koronapandemia on saanut ihmiset huomaamaan, että omankin paikkakunnan luonnosta löytyy uusia, mielenkiintoisia kohteita. Ennestään tutuistakin kohteista voi löytää jotakin uutta, tai ainakin ne voi kokea yhä uudelleen.

Riitta Marttila Seinäjoen Oppaista antaa katseensa levätä peräseinäjokelaisessa kylämaisemassa. Olemme Kihniänjoen rannassa Kihniänkylässä, Riitan synnyinseudulla. Muistitiedon mukaan juuri Kihniänkylässä on ollut Peräseinäjoen vanhin talo Kihniä (lähde: Peräseinäjoen kirja 1972).

– Tässä kylässä on paljon Peräseinäjoen historiaan liittyvää muutenkin. Esimerkiksi Peräseinäjoen kirkon kivijalka on Kihniänkylän Hiiroonkallion kiveä, kertoo Riitta Marttila.

Kihniänkylä puhuttelee Marttilaa pitkän opaskokemuksen jälkeen edelleen. Hän kehuu sitä eläväksi kyläksi, josta löytyy ryhmillekin esiteltäviä luontokohteita.

– Suosittelisin Peräseinäjoella vieraileville tutustumiskohteiksi Viitalankylän ja Kihniänkylän jokirantamaisemia, jotka ovat valtakunnallisestikin merkittäviä kulttuuriympäristöjä. Talot on rakennettu kauniisti mutkittelevan joen varteen osaksi yhtenäistä kyläyhteisöä. Myös hiekkamontut esimerkiksi Sammatissa ovat monen ulkopuolisen mielestä kiinnostavia. Esittelin myös suomaisemia, onhan täällä rakennettu suon päälle, mikä on alueemme erikoispiirre. Peräseinäjoen pinta-alasta 30 prosenttia on suota.

Suo on päässyt myös Ahti Hammarin vuonna 1959 suunnittelemaan Peräseinäjoen vaakunaan. Sen neljä liekkiä kuvaavat kydöttämistä eli suon pinnan polttamista, harmaa osa puolestaan polttamisesta nousevaa savua siniselle taivaalle.

Tiesitkö tämän Kalajärvestä?

Peräseinäjoen luonto määritellään rauhalliseksi maalaismaisemaksi, jossa peltolakeudet, metsät ja suot vaihtelevat. Kalajärven tekojärvi on lisäksi Riitta Marttilan mukaan monien huulilla, kun puhutaan Peräseinäjoen luontokohteista. Osan vuosina 1970 - 1977 rakennetusta Kalajärven tekojärvestä muodostaa alkuperäinen Kalajärven luonnonjärvi.

Opastuksilla Riitta Marttila pyrkii tuomaan esille paitsi sen monipuolisia palveluja myös Kalajärveen liittyviä yksityiskohtia. Kuten sen, että järven pinta-ala lähes kymmenkertaistui patorakennelmien myötä, tai että sen suurin syvyys on yhdeksän metriä. Riitan kertoma hauska yksityiskohta on sekin, että Kalajärven korkein vesitaso on samalla korkeudella kuin Peräseinäjoen kirkonkellot. Tai että Seinäjoen Lakeuden Ristin ristiosuus on samalla korkeudella kuin Peräseinäjoen kirkon rappuset.

Järviä tai muita merkittäviä vesistöjä on Peräseinäjoella kunnan läpi virtaavan joen lisäksi muutamia muitakin: Haapalahti, Haukilampi, Juupajärvi, Sammatinjärvi ja Valkiajärvi. Aikaisemmin myös Virtain puolella oleva Kurjenjärvi kuului Peräseinäjokeen.

Suopursu, kurki, susi ja hauki. Mitä ne ovat? Peräseinäjoen nimikkolajeja, jotka valittiin Euroopan luonnonsuojeluvuotena 1995. Valinnat tehtiin kuntalaisten tekemistä ehdotuksista.

Teksti ja Kuva Kirsi Kuusisto JP-Kunnallissanomat.

               Mietteet Naistenpäivänä

Naiset hei, olemme ihmeellisiä, vahvoja, rohkeita, kauniita, älykkäitä, taitavia, rakastavia, huolehtivia ja anteliaita. Meiltä ei luovuutta puutu. Elämä on lahja, myös haaste. Iloa, surua, oppimista ja kasvua kuuluu siihen, myös yhteys ja vapaus.

Naistenpäivänä juhlitaan, saamme kiitosta ja kannustusta. Saamme ihailua, koska olemme niin ihmeellisiä. Sanovat elämän sydämeksi ja sieluksi. Olemme sana ja sävel.

Näin nuo sanat ja sävelet kulkevat tänne mielestäni.

        Toivottelen teille kaikille ihanaista päivää ja                 aurinkoa sydämeen.

                     HYVÄÄ ILOISTA NAISTENPÄIVÄÄ

Alexander Stubb Suomen 13.presidentti.

1.3.2024

Seuraavan kuuden vuoden aikana Suomen tasavallan presidenttinä tulen antamaan aivan kaikkeni aivan joka ikisenä päivänä.

Tulen menemään koko Suomen etu edellä, aina ja yhdessä.

Teen kaikkeni tämän tasavallan, tämän rakkaan maamme eteen, että olen yhdistävä tekijä ja että näissä rauhattomuuden ajoissa tässä maassa rauha säilyy.

Miksi? Siksi että minä rakastan tätä maata.

Talviaamu 17.2.2024

Lunta satelee maahan hiljalleen. Lumihiutaleet leijailevat ilmassa. Minä rakastan tätä ihanaa aamua, lumihiutaleita, jotka kutittavat nenääni. Kaunis talviaamu on lahja, valkoinen loiste, lunta ympärillä.

9.2.2024

Helmikuun lahja

Helmikuun ihanat pakkaset ovat täällä.

Niiden myötä tulee kirkas valo, ilman raikkaus ja uskomattoman kaunis luminen maisema iloksemme. Mellä on nyt loistava tilaisuus nauttia kaikista talven riemuista, hiihtämisesta, luistelusta, lumilautailusta ja riemullisesta potkukelkkailusta.

Nyt varmaan joku ajattelee, Vuokko-Liisa on ihan höperö, tietenkään en omasta mielestäni ole. Lapsuudesta lähtien olen ollut, niinkuin nykyään sanotaan, talven suuri fani.

Pakkaset ei ole este ulkoilulle, kunhan pukeutuu oikein ja pitää huolta lämmöstään. Pakkaset ovat osa suomalaista luonnetta ja kulttuuria ja se tekee meistä sisukkaita sekä kestäviä.

Pakkaset ovat helmikuun lahja meille jokaiselle, nautitaan lahjasta!                              

Kuva Toni Määttänen ja kuvateksti: "Golden hour/ kultainen tunti" on tunnin ajanjakso auringonnousun jälkeen ja ennen auringonlaskua, jolloin valo on pehmeän lämmintä. Tässä naapurin pariskunta Vuokko- Liisa, Jyrki sekä heidän potkukelkkansa "Akseli" nauttivat torstaipäivän viimeisistä valonsäteistä Kyrösjärven jäällä.

Kiitos Toni kuvasta ja myös kelkamme kiittää nimestä! Toistasataa vuotta vanha menopeli on nyt nimeltään AKSELI.

Akseli sai kyytiä Kyrösjärven jäällä. Nämä kaks kuvaa otti Akselin omistajat

                      Täysikuun aikaa taikaa ilmassa

Kuutamo ja talvi, taikaa ilmassa.

Kuutamo valaisee talven upeat lumimaisemat.

Talvi peittää kuutamon säteet kauniilla hopeisella hunnulla.

Talvi tanssii kuutamon kanssa hiljaisuudessa.

Salaisuuksia kuiskitaan, luodaan kauneutta ympärille.

Viime yönä ihmettelin, kun NukkuMatti oli unohtanut minut kokonaan. Myöhemmin yöllä tajusin miksi niin oli käynyt. Lumous ja taika pyörivät ympärilläni. Katselin ulos ja hymyilin, olihan nyt täysikuu.

                           Tummien värien tunnelmia

Tummien värien päivän tunnelmia en oikeastaan pysty sanoin kuvailemaan. Se on päivä, jolloin näen kaiken harmaana ja synkkänä, kuitenkin kas kummaa se näyttää myös kiehtovalta ja niin ihanan salaperäiseltä.

Silloin haluan sytyttää kynttilöitä, kuunnella rauhallista musiikkia, lukea jännittävää kirjaa ja uppoutua ihan toiseen maailmaan. Mielikuvitukseni lentää, se luo omia tarinoitaan tummien värien innoittamana.

Tälläisen päivän tummien värien tunnelmia en pelkää enkä välttele, vaan nautin ja koetan löytää kauneutta tämän arjen keskellä.

Kurkkaan ulos ikkunasta ja siellähän on upea talven valoisuus tuhansin timantein, jotka loistavat hangella ja taivaalla. 

Timantit loistavat hangella, kertovat tarinoita, jotka eivät koskaan katoa. Niistä heijastuu valoa, joka luo kauneutta, antaa elämän voimaa. Tuhannet timantit hangella!

 Iloisia vieraita sokeria ja kahvia vailla.

9.1.2024

Koputus ikkunaan, kurkkasin, yllätys oli terassilla, kolme valkohäntäpeuraa. Ihanat vieraat, lähimetsästä hihkaisin, ovat tulleet kylään ilman kutsua!! He tervehtivät minua iloisesti ja kysyivät, voinko lainata heille sokeria ja kahvia. Aamulla he ovat kuulemma käyneet erään mumman luona lähistöllä, mutta mumma ei ollut ehtinyt käydä kaupassa, joten peurat ovat nyt meidän terassilla. En todellakaan ole uskoa silmiäni ja kuuloanikin epäilin, mutta siinä tuo peuralauma odotti vastaustani. En suinkaan halunnut olla epäkohtelias, annoin heille sokeria ja kahvia sekä tuoreen pullapitkon, jonka juuri olin hakenut Koiviston Kotileipomosta. Sain lämpimät kiitokset ja sitten kysymyksen: Voisivatko ne tulla sisälle ja jäädä hetkeksi juttelemaan kanssani.

Ne kertoivat minulle monenlaisia, hyvin mielenkiintoisia juttuja heidän elämästään metsässä. Yksi mielenkiintoisempia oli, miten he välttävät metsästäjiä ja susia, mutta se on salaisuus, jota en saa paljastaa. Nuorin heistä kysyi minulta, oletko kuullut susien ulvovan ja varjojen liikkuvan täällä. Jäin sanattomaksi, en osannut vastata, kuuntelin vaan heidän juttujaan.

Heillä on myös keinot löytää parhaat ruokapaikat. Kysyin, mahtaako niitä olla täällä meillä päin. He pudistivat päitään ja samalla vilkuilivat toisiaan ja vakuuttivat tomerasti, ei niitä täällä varmaankaan ole. Metsä aukioilla he pitivät hauskaa leikkimällä ja laulamalla. Piilosta leikkimällä oppii myös tosi elämän taitoja, joita tarvitaan päivittäin, he kertovat.

Minua oikein nauratti, sillä ne olivat niin kovin hauskoja ja sympaattisia sekä kauniin näköisiä. Ne pitivät minusta luulisin, koska haluavat tulla uudelleen. Toivotin heidät tervetulleeksi muulloinkin, kuin sokerin ja kahvin loppuessa. Ne lähtivät taivaltamaan takaisin metsään hyvin arvokkaasti. He eivät unohtaneet jättää minulle pientä lahjaa, kranssia, joka oli tehty kävyistä. Löysin sen lumihangesta terassin vierestä.

Tarua vai totta! Kerro se mulle!

                  Pakkaspäivä tammikuulla

Pakkaspäivä kylmä ja valkea, olen rohkea, reipas!

Lämpimät vaatteet ylle, ulos.

Iloinen nauru, huimasti mäkeä alas, lumienkeli hankeen ilmestyy.

Elämän tunnen, onnen, ilon ja naurun.

Rakastan talvea, sen tunnelmaa ja jokaista säätä.