6.12.2014 Nyt on juhlan aika
 |
Itsenäisyyspäivän aamuna Suomen upeat siniristiliput liehuvat niin Korvatunturilla kuin joka puolella maata. Suomi säteilee yhtenäisenä, kauniina lippumerenä.
Tonttutyttö Siiri katselee, pulkassa istuessaan, kaunista maataan kuun loisteessa. Hän on ystävineen matkalla Seitsemiseen, Hirvi Hermannin perinteiseen itsenäisyyspäivän juhlaan. Herra ja Rouva Hermanni Hirvi ovat kutsuneet paikalle metsän väen ja kaikki muut kynnelle kykenevät Seitsemisen Kansallispuistosta ja koko pitäjästä.
Paikalle on saapunut laulukuoro, johtajansa herra Mustarastaan kanssa. Pasuunoita ja muita soittopeliä kantaen saapuvat korpit. Lapsikuoro ja orkesteri aloittivat juhlan Finlandia hymnillä. Loviisa mummo ja muut rouvat pyyhkivät silmiään, sillä jo juhlan aloitus on herkistänyt heitä.
Hermanni Hirvi pitää juhlallisen puheen itsenäisyydestä ja sen merkityksestä meille. Itsenäisyys eli suvereniteetti tarkoittaa valtiolle ja meille kaikille samaa kuin itsemääräämisoikeus, kun toinen vaihtoehto olisi, että joku muu hallitsee meitä.
Nyt on juhlan aika. Olemme olleet itsenäisenä maana 97 vuotta eli melkein sata vuotta. Sota ja sen tuomat kauhut eivät ole maatamme piinanneet 70 vuoteen. Olemme saaneet elää rauhallisessa ihanassa maassa. Tästä kaikesta saamme olla iloisia ja kiittää menneitä sukupolvia, Herra Hermanni päättää puheensa.
Tonttutyttö ja yleisö kuuntelevat hartaina puhetta. Kukaan ei huomaa, että pieni Amalia katoaa suuren kuusen taakse. Hän lähtee Pikku-Jänö Puputin perään. Pikku-Jänö loikkii sammalmättäiden yli kohti kotikantoaan. Hänen mielessään pyöri ”vihreät kuulat”. Äiti Puputti on piilottanut rasian kaapin takana olevaan koloon. Pikku-Jänö, joka on hyvin tarkkaavainen pikku poika, huomaa sen. Amalia kurkkaa Jänön kotiin ja hiipii sisälle. Haikeana hän katselee, kuinka Jänö pistelee suuhunsa vihreitä kuulia. Ne ovat Amalian suurinta joulunajan herkkua. Tonttutyttö Siiri huomaa Amalian lähdön. Siiri huolestuu ja rientää etsimään häntä. Metsän-Neitsyt Hannele tulee vastaan ja yhdessä he Siirin kanssa menevät Jänön kotiin. Pikku-Jänö Puputti ja Amalia istuvat penkillä vierekkäin melkein tyhjä karkkirasia edessään. Siirillä on onnea tavatessaan kauniin Hannelen, joka on kiltti ja avulias sekä omaa taikavoimia. Tonttutyttö nosti pikku Amalian syliin ja niin riennetään takaisin juhlapaikalle. Pikku Amalian seikkailu päättyy onnellisesti. Siiri-Tonttutytölle riitti ”vihreä kuula” samoin Metsän-Neitsyelle.
Keijut esittivät ohjelman lopuksi viehkeän, kauniin tanssin. Yleisö on haltioissaan heidän esityksestään. Metsän taikavoimat ovat liikkeellä lumoten juhlayleisön. Maamme-laulu päätti juhlan.
Sinivalkoiset kynttilät ovat syttyneet Suomen itsenäisyyden kunniaksi jokaisen kodin ikkunalle.
Tonttutyttö Siiri katselee pulkastaan sinivalkoista isänmaata.
Joulu on lähellä kulkuset kuiskaavat kilisten