13.12.2014 Elinan punainen kukkaro ja joulukortit

Siiri Tonttutyttö on matkalla Kipinä poron kanssa etelään. Sade pieksee vasten kasvoja. Kipinä joutuu kesken lennon pudistelemaan karvastaan ylimääräisen veden. Tonttutytöllä on pulkassa jälleen tuliaisia Korvatunturilta. Piirtäjätontut ovat tehneet paljon kauniita joulukortteja, joita Siiri aikoo lahjoittaa mattimyöhäisille. Hän tietää, että juuri äsken ovat postin ovet sulkeutuneet. Tähän saakka on voinut lähettää kauniilla joulumerkillä varustettuja kortteja, hieman halvempaan hintaan. Se aika on mennyt umpeen. Hinta kipuaa nyt vähän ylemmäksi, tietää Siiri, siksi korteissa on  oikeat postimerkit.

Siiri Tonttutyttö kulkee kurkistellen koteihin, miten joulunodotus sujuu. Hän saapuu Pikkupolunkadulle, jossa erään talon pihalla loistaa pensaissa kauniit, herkät jouluvalot. Siiri muutti itsensä näkymättömäksi (jouluntaikaa). Hän hiipii terassin oven kautta sisälle. Huoneessa istuu Elina, pieni tyttö, aivan hiljaa ja katsoo alas käsiinsä. Kädessään hänellä on 10 penninen. Elinan mumma asuu kaukana, monen ison järven takana. Pikku Elina on halunnut lähettää hänelle joulutervehdyksen, mutta on juostessaan kauppaan pudottanut kukkaronsa, joten ei voinut ostaa korttia. 10-penninen säästyi, se oli ollut taskun pohjalla.

Tonttutyttö tekee joulutaian. Taika auttaa hänet seuraamaan Elinan jälkiä kaupan suuntaan.  Jänis, Juuso Töpöhäntä tulee vastaan tiellä. Jänis utelee Tonttutytöltä, minne matka. Siiri Tonttutyttö kertoo Elinasta ja kadonneesta kukkarosta. Töpöhäntä miettii. Hetken kuluttua hän vislaa kuuluvasti joka suuntaan. Tuossa tuokiossa Siirin ympärillä pyörii kymmenittäin töpöhäntiä, eikä hän voi erottaa, kuka on kuka.  No, eihän sen ole nyt väliä, ainoa tärkeä asia on Elinan kukkaron löytyminen. Juuso Töpöhäntä ottaa ohjat käsiinsä. Järjestäytyneet kukkaron etsintäjoukot lähtevät liikkeelle. Voitte kuvitella sitä menoa ja meininkiä, kun jänikset loikkivat pitkin ja poikin, nenät maata viistäen. Kaukaa kuuluu pienen Jesse Töpöhännän ääni, täällä pitkän kuusiaidan alla on punainen kukkaro. Hän tuo löytönsä Tonttutytölle. Tonttutyttö noutaa Kipinä poron pulkasta joulukortteja ja jakaa niitä koko joukolle. Jänöt ovat riemuissaan korteista. Kirjottavat ne kaikki ystävilleen ja kylänmiehille.  Sitten ne loikkivat riemuissaan pitkin katuja, pudotellen niitä postilaatikoihin.  

Tonttutyttö palaa Elinan luo. Pikku Elinan nyyhkytys kuuluu eteiseen saakka. Siiri kolistelee eteisessä, tipauttaa kukkaron Elinan kenkien viereen. Siiri kolistelee vielä lujempaa ja istahtaa vintin rapulle odottamaan. Nyyhkytys lakkaa, ovi eteiseen avautuu. Elina kurkistaa ovesta ja huomaa samassa kukkaronsa. Mitä ihmettä lattialla kukkaron vierellä on laatikko, joka on täynnä toinen toistaan kauniimpia joulukortteja. Jokaisessa kortissa on oikeanlainen postimerkki. Pikkutytön korviin kuuluu jostain ääni, joka kuiskaa, tämä on jouluntaikaa ja jouluntaika on aina totta. Punainen hiippalakki vilahtaa ja kulkuset kilisevät.

Joulu on lähellä kulkuset kuiskaavat kilisten