JOULUKALENTERI 2024 Siiri Tonttutyttö ja Oskari-Tonttu

JOULUKALENTERI 2024

      Siiri Tonttutyttö ja Oskari-Tonttu

                               Joulujuhla Korvatunturilla

Ikaalinen 25.12.2024

Joulupukki on saapunut Korvatunturille kotiin. Nyt on joulujuhlan aika. Iso sali on ääriäänmyöten täynnä tonttulan väkeä ja kaunis, valoisana loistava joulukuusi seisoo upeana jouluasussaan kaiken keskellä. Salissa hiljennytään kuuntelemaan jouluevankeliumia Luukkaan mukaan. Joulumuori lukee sen, sovittaa silmälasit nenälleen ja aloittaa. Hän vilkaisee vielä tonttupoikia lasiensa yli, silloin hiljenee viimeinenkin tonttupoika.

"Ja tapahtui niinä päivinä, että keisari Augustukselta kävi käsky, että kaikki maailma oli verolle pantava. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Kyreniuksen ollessa Syyrian maaherrana. Ja kaikki menivät verolle pantaviksi, kukin omaan kaupunkiinsa. Niin Joosefkin lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista, ylös Juudeaan, Daavidin kaupunkiin, jonka nimi on Beetlehem, hän kun oli Daavidin huonetta ja sukua, verolle pantavaksi Marian, kihlattunsa, kanssa, joka oli raskaana. Niin tapahtui heidän siellä ollessaan, että Marian synnyttämisen aika tuli. Ja hän synnytti pojan, esikoisensa, ja kapaloi hänet ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut sijaa majatalossa. Ja sillä seudulla oli paimenia kedolla vartioimassa yöllä laumaansa. Niin heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus loisti heidän ympärillään, ja he peljästyivät suuresti. Mutta enkeli sanoi heille: "Älkää peljätkö; sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle: teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa. Ja tämä on teille merkkinä: te löydätte lapsen kapaloituna ja seimessä makaamassa." Ja yhtäkkiä oli enkelin kanssa suuri joukko taivaallista sotaväkeä, ja he ylistivät Jumalaa ja sanoivat:

"Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!" Ja kun enkelit olivat menneet paimenten luota taivaaseen, niin nämä puhuivat toisillensa: "Menkäämme nyt Beetlehemiin katsomaan sitä, mikä on tapahtunut ja minkä Herra meille ilmoitti". Ja he menivät kiiruhtaen ja löysivät Marian ja Joosefin ja lapsen, joka makasi seimessä. Ja kun he tämän olivat nähneet, ilmoittivat he sen sanan, joka oli puhuttu heille tästä lapsesta. Ja kaikki, jotka sen kuulivat, ihmettelivät sitä, mitä paimenet heille puhuivat. Mutta Maria kätki kaikki nämä sanat ja tutkisteli niitä sydämessänsä. Ja paimenet palasivat kiittäen ja ylistäen Jumalaa kaikesta, minkä olivat kuulleet ja nähneet, sen mukaan kuin heille oli puhuttu."

Jouluyö, juhlayö!
Päättynyt kaik on työ
Kaks vain valveil on puolisoa
Lapsen herttaisen nukkuessa
Seimikätkyessään
Seimikätkyessään

Jouluyö, juhlayö!
Paimenil yksin työ
Enkel taivaasta ilmoitti heill':
Suuri koittanut riemu on teill'!
Kristus syntynyt on
Kristus syntynyt on!

Jouluyö, juhlayö!
Täytetty nyt on työ
Olkoon kunnia Jumalalle!
Maassa rauha, myös ihmisille
Olkoon suosio suur
Olkoon suosio suur!

Korvatunturi hiljenee joulun viettoon. Siiri ja Oskari ovat onnellisia, joulunaika ja jouluntaika on tuonut iloa, riemua, valoa ja yhdessäoloa kaikkialle.

Lämmin Kiitos, kun jaksoit kulkea kanssamme nämä hetket.

Joulurauhaa ja Onnellista Uutta Vuotta

toivottaa Siiri Tonttutyttö ja Oskari Tonttu

Kulkuset helisevät kirkkaasti jouluyössä

                        Siirin ja Oskarin Jouluaatto

Ikaalinen 24.12.2024

On jouluaatto aamu. Siiri herää aikaisin auttamaan joulun valmisteluissa ja riemuitsee tänään on jouluaatto. Hän menee sitten Oskarin luokse joka on koristamassa tonttuovensa edustaa joulukoristeilla.

Hyvää jouluaattoa, Oskari, Siiri huudahtaa ja kysyy samaan hengenvetoon, oletko valmis lähtemään metsään raittiiseen ilmaan lumikenkäilemään. Aina valmiina, Oskari vastaa innostuneena ja jatkaa, oikeastaan juuri mietin, että voisimme etsiä metsän kauneimman kuusen.

Siiri Tonttutyttö ja Oskari Tonttu lähtevät jouluaatto aamuna metsään, jossa kuuset ovat peittyneet valkoiseen lumivaippaan ja metsä on kuin satumaa. He nauttivat raikkaasta talvi-ilmasta, juoksevat lumikengillään metsässä.

Heidän edessään avautuu pieni aukio, jonka keskellä kasvaa kuusi. Taivaalla tähdet tuikkii ja kuutamo valaisee ympäröivää, kauniin sinistä maisemaa. Tämä on kaunein kuusi koko maailmassa vai mitä Oskari, Siiri huikkaa. He koristelevat kuusen. Siirillä on mukanaan nauhaa, joka kimalteli kauniisti. Oskarilla puolestaan on taskuissaan pieniä hauskoja kuusen koristeita, joita hän on tehnyt joutessaan. Taskuista löytyy myös kynttilän pätkiä ja muuta sopivaa koristeeksi. Siiri ihmetteli Oskarin taskujen sisältöä. Tämä kuusi on aivan varmasti kaunein, Siiri huudahtaa katsellessaan kuusta kaikessa loistossaan. Tämä on kaikkien metsän eläinten ikioma joulukuusi, he toteavat.

Ei kestänyt kauan, kun läheisestä lumikasasta päänsä nostaa Otso Mesikämmen. Kohta aukio on täynnä monenmoista metsän eläjää. Oravat, jänikset, ketut, metso, korppi ja jopa upean laulun äänen omaava herra Marius Mustarastas saapuu paikalle, kuten Herra Hermanni Hirvi ja Rouva Hirvi ja monia muita. Siiri ja Oskari ovat ihmeissään katsellessaan kaikkea tuota.

Juuri nyt Susi Harmio tekee nuotion ja huikkii Siirin luokseen. Se toivoo Siirin keittävän ison kattilallisen riisipuuroa koko joukolle. Siiri ja Oskari valmistavat joulupuuron yhdessä. Rouva Hirvellä on lautasia ja lusikoita kaikille. Nautittiin maukasta puuroa, Siirin kuumaa kaakaota ja pipareita sekä joulutorttujakin, joita Kettu Vilkatuksella on pussissa.

Siellä lauletaan joululauluja ja kaikki ovat riemuissaan. Marius Mustarastas esittää Sylvian Joululaulun todella upeasti. Sitä esitystä ei kukaan, ei koskaan unohda. Jouluhenki elää metsässä. Lopuksi pieni Taiku-kauris lukee jouluevankeliumin, jonka jälkeen kaikki yhtyvät virteen Enkeli taivaan lausui näin…., esilaulajana tietenkin Marius.

Siiri ja Oskari seisovat kuusen alla katsellen taivaalle, jossa loistaa kirkas joulutähti. Metsän eläimet ovat lähteneet kotiinsa viettämään rauhallista aattoiltaa ja Otso Mesikämmen jatkaa jälleen talviuntaan. Tämä on paras jouluaatto ikinä, Oskari sanoo ja Siiri nyökkää.

Kulkiessaan kohti Joulupukin tupaa he kuulevat kaukaista kulkusten kilinää. Kuulitko, Oskari kysyy. Kuulin ja se kuulostaa Joulupukilta, joka tulee takaisin kotiin, nyt kiiresti sinne.

Tontut toivottavat Joulupukin lämpimästi tervetulleeksi.

Yhdessä vietetty ikimuistoinen jouluaatto, täynnä rakkautta, ystävyyttä, iloa, jouluntaikaa. Siiri ja Oskari tuntevat sydämissään miten tärkeää ja arvokasta on viettää aikaa yhdessä jakaa rakkautta ja iloa jouluna ja myös vuoden jokaisena päivänä.

Nyt joululaulut kaikuu yössä taas,
ja kynttilät ne loistaa valoaan.
On aika rakkauden, se täyttää jokaisen;
oi jospa aina joulun aika ois.

Voit joulun elää joka päivä vaan,
ja parhaan vuotes tulet tuntemaan,
jos vain Joulun Lapsi saa sydämessäs asustaa,
niin silloin joulu luonas aina on.

                                             Lila Tontut Joululaulut

                                                        Laulunvoima                                                         

Ikaalinen 23.12.2024

Näin olemme tulleet päivään, joka on vuoden tärkein, jolloin Joulupukki lähtee matkalle. Petteri Punakuonon ja muiden matkalle lähtevien porojen pulkat on pakattu täyteen lahjoja, joita saavat lapset ympäri maailman. Vielä viimeinen tarkistus ja niin Joulupukki lähtee matkalleen.

Hän vilkuttaa ja huikkii, rakas Joulumuori ja ihanat reippaat tonttuni pitäkää hyvää huolta Joulupukin Joulumaasta. Tulen takaisin, kun jokainen lapsi ja ”iso lapsi” on saanut lahjansa. Kulkuset helisevät taivaalla joulunaikaa, Joulupukki kiitää pulkallaan pitkin taivaan rantaa.

Tontut ja Joulumuori alkavat suunnitella joululauluiltaa. Tehdään tästä unohtumaton, innostuvat Siiri Tonttutyttö ja Oskari Tonttu. Lumilinna laitetaan siinä silmänräpäyksessä juhlakuntoon, pöytiin sytytetään kynttilöitä ja keittiötontut laittavat herkkupöydän valmiiksi. Pihassa loistaa iso joulukuusi ja kynttilät tuikkivat hangella.

llan pimennyttyä, tontut kokoontuvat lumilinnaan. He laulavat joululauluja, tunnelma on täynnä iloa ja lämpöä.

Sillä hetkellä, kauempana metsässä, pieni tyttö, nimeltä Lila, vaeltaa eksyneenä. Hän on tullut perheensä kanssa joulupukin tapaamiseen, mutta matkalla he kuulevat, että Joulupukki on ehtinyt jo lähteä matkalleen. He löytävät majan johon pysähtyvät, yöpyvät sen lämmössä.

Pikku Lila lähtee ulos ja päättää käydä kurkkaamassa Joulupukin työpajaa. Illan hämy ympäröi hänet. Lila etsii tietä takaisin majaan. Hänellä ei ole aavistustakaan, mihin päin pitää mennä.

Lila kuulee kaukaa kantautuvan laulun, pysähtyy, jää kuuntelemaan. Kantautuuko jostain laulua. Hän kulkee hitaasti kohti ääntä, pysähtyy ja kuuntelee, jatkaa matkaa.

Kauniit laulut vetävät häntä eteenpäin ja ne ovat tuttuja joululauluja, joita tyttö laulee hyvin usein. Tontut laulavat sydämensä kyllyydestä, heidän äänensä kantaa kauas. Laulu kuuluu yhä selvemmin ja selvemmin, silloin Lila pistää juoksuksi. Pian hän on Lumilinnan ovensuussa. Hänen sydämensä sykähtää jännityksestä. Hän menee sisään kuuntelemaan.

Joulumuori ja tontut huomaat oven luona seisovan pikku tytön, joka kuuntelee laulua hievahtamatta. Siiri ja Oskari menevät tytön luo, joka hymyilee heille ja kysyy ujosti, voinko laulaa teidän kanssa. Tontut kutsuvat hänet mukaan. Lila tulee saliin ja alkaa laulaa.

Lilan ääni on kuin kristallinkirkas lähde, se täyttää salin ja soi raikkaana Korvatunturin rinteillä. Tontut kuuntelevat uskomattoman kaunista laulua, joka täyttää heidän sydämensä ilolla ja rakkaudella.

Lila laulaessa, hänen vanhempansa ovat metsässä etsimässä tytärtään. Heidän sydämensä ovat huolesta raskaat, kun he kuuntelevat metsän ääniä.

Yhtäkkiä hekin kuulevat kaukaisen laulun. Se on Lilan ääni, äiti huudahtaa. He seuraavat ääntä, kunnes saapuvat Joulupukin pihaan, missä Lumilinna on. Lumilinnan ovella he näkevät Lilan laulavan tonttujen kanssa. Äidin silmät täyttyvät ilosta, isä huokaa tuossa on meidän pikku Lila. Samantien Lila huomaa heidät ja juoksee heidän syliinsä.

Tontut hymyilivät lämpimästi. Ilta jatkuu laulun ja ilon täyttämässä Lumilinnassa. Joulun henki on vahva. Kaikki yhdessä tunsivat, että tämä ilta on erityinen.

Joulumuori kutsuu Lilan perheineen viettämään joulua heidän kanssaan Joulumaahan Joulupukin kotiin. Lila ja hänen vanhempansa jäävät Korvatunturille. Joulupukki tulee takaisin Korvatunturille lahjat jaettuaan ja silloin siellä vietetään riemullista joulujuhlaa. Jouluna siellä viettää unohtumatonta joulua Lilan perhe yhdessä Joulumuorin ja Joulupukin sekä Siirin, Oskarin ja muiden tonttujen kanssa. Joululauluillasta on tullut legenda, tarina, joka kulkee sukupolvelta toiselle, muistuttaen kaikkia siitä, kuinka rakkaus ja laulu voi tuoda ihmiset yhteen vaikka he ovat eksyneet.

Nyt joululaulut kaikuu yössä taas,
ja kynttilät ne loistaa valoaan.
On aika rakkauden, se täyttää jokaisen;
oi jospa aina joulun aika ois.

Voit joulun elää joka päivä vaan,
ja parhaan vuotes tulet tuntemaan,
jos vain Joulun Lapsi saa sydämessäs asustaa,
niin silloin joulu luonas aina on.

                                           Joulun Taika Ihmeiden Aika

Ikaalinen 22.12.24

Tunturien ylle kohoavien lumihuippujen takana, syvässä metsässä, on talvinen taikamaailma. Jouluaaton aattona, kun jouluntaika on pian suurimmillaan, lähtee hiihtäjä, nuori ja innokas Elias tunturin rinteelle.

Sää on kirkas ja samalla kylmä. Hän haluaa nauttia talvisesta luonnosta ja rauhoittua joulun kunniaksi. Lumi kimmeltää, hiljaisuudessa kuuluu vain lumen narina hiihtäjän suksien alla, hiihtämisen riemu valtaa hänet. Hiljaisuus ympäröi Eliaksen, mutta pian hän huomaa suksien vievän häntä lumisilla rinteillä kauemmas ja kauemmas. Kunnes hänellä yhtäkkiä välähtää, olen täysin eksyksissä.

Siiri tonttutyttö ja Oskari tonttu ovat katsastamassa, onko kaikki valmiina Joulupukin lähtöön. Kipinä-Poro tulee heidän luokseen pienen jänöjussin kanssa, nimeltään Pupunen. Pupunen kertoo hiihtäjästä, jonka hän on nähnyt ylhäällä tunturissa. Sen mielestä nuori hiihtäjä on näyttänyt eksyneeltä ja pelokkaalta katsellessaan ympärilleen siellä kaukana tunturin rinteellä. Ylhäällä tunturissa on vanha, hylätty tunturimaja, Pupunen kertoo. Hän on kuullut paikasta vanhalta viisaalta pöllöltä.

Siiri Tonttutyttö ja Oskari Tonttu huolestuvat hiihtäjän kohtalosta. Meidän on löydettävä hänet ennen kuin pimeän tuloa, sanoo Siiri ponnekkaasti. Autetaan häntä pääsemään kotiin, lisää Oskari. Kipinä-Poro ja Pupunen lähtevät heidän kanssaan etsimään Eliasta. Pupunen loikkii edellä, näyttäen heille tietä.

Matka on pitkä ja vaivaloinen. Vastaan tulee valtava lumivalli, joka on kierrettävä tai kiivettävä sen yli. Kipinä-Poro on nopea ja ketterä, se pystyy kulkemaan paikoissa, joihin tontut eivät pääse. Este voitettiin.

He seikkailevat tunturin rinteillä yrittäen löytää tien hylättyyn majaan. Pupunenkin harhautuu aina välillä ja etsii jälleen oikean tien. Matkan varrella he tapaavat metsän eläimiä, jotka auttavat heitä etsinnöissä. antavat vinkkejä siitä, mihin suuntaan pitää mennä.

Lopulta, pitkän ja jännittävän jopa rasittavan etsinnän jälkeen, Siiri ja Oskari näkevät, kaukana vilkkuvan heikon valon. He kulkevat valoa kohti ja vihdoin näkyy vanha ränstynyt mökki. Sen ikkunasta vilkkuu heikko valo.

He ovat nyt löytäneet mökin. Mennessään lähemmäksi, Siiri huomaa oven olevan raollaan. Sisällä hiihtäjä Elias on väsynyt ja pelästynyt ja istuu kylmissään lattilalla, lämmittäen käsiään kynttilän liekin lähellä. Voi sitä iloa, kun Elias näkee heidät. Kuumaa kaakao lämmittää ja lohduttaa häntä, samoin hänet löytäneitä. Kipinä-Poro on valmis viemään Eliaksen kotiin.

Lopulta, kun pimeys alkaa laskeutua, Kipinä-Poro kyydissään Elias, Siiri-Tonttutyttö ja Oskari-Tonttu sekä pikkuinen Pupunen laskeutuu Eliaksen kodin pihaan. Pupunen loikkaa ensimmäisenä alas ja ryntää omaa kotiaan kohden.

Eliaksen perhe on hämmästynyt tästä, sillä he ovat odottaneet Eliasta kotiin, mutta eivät tienneet poikansa eksymisestä tunturiin mitään. Riemu täyttää kodin. Siiri ja Oskari saavat kiitosta rohkeudestaan ja ystävyydestään.

Tämä seikkailu opettaa heille, että ystävyys ja päättäväisyys voivat voittaa kaikki esteet, joulun henki on vahvimmillaan, kun yhdessä autetaan toisia. Siiri ja Oskari palaavat kotiin onnellisina siitä, että olivat pystyneet auttamaan.

Joulun taika oli jälleen saanut aikaan ihmeitä.

Joulu tuoksuu piparilta ja kuumalta kaakaolta.

                     Joulumuorin Siivousopit ja Tuomaanpäivä

Ikaalinen 21.12.24

Korvatunturilla on nyt vilinää ja hoppua. Jouluaattona on kaiken oltava valmiina. Tontut paketoivat lahjoja ja sitten ne pakataan pulkkiin. Kaiken on oltava oikein ja oikeissa pulkissa, ettei Joulupukki vaan joudu työssään ongelmiin.

Joulusiivoukset ovat myös menossa ja ne kestävät muutaman päivän. Siiri Tonttutyttö opastaa nuorimpiaan joulusiivous puuhissa. Joulumuori on opettanut, että siivous sujuu ja on niinkuin leikki. Hän haluaa tehdä niistä päivistä hauskoja suorastaan ikimuistettavia.

Pikkutontuilla on yllään siivoustonttupuvut. Luudat huiskivat nurkista ja katoista pois pölyt tiukujen helistessä joka puolella. Siivouksen välissä aina silloin tällöin nautitaan perinteisiä siivousleivonnaisia. Siiri kertoo, että tänä vuonna ne ovat aitoja Joulumuorin tekemiä mettäkakkoja, kermanekkuja ja Lapinrieska kääröjä.

Keittiötontut ja Joulumuori ovat yhdessä tehneet niitä niin runsaasti, että jokainen tonttu saa niitä korillisen itselleen. Kenties useimmat heistä säästävät jouluaaton matkaevääksi, arvelee Siiri Tonttutyttö. Oskari Tonttu, joka juuri tulee työpajalta ja kurkistaa ovesta, huikkaa minä ainakin söisin ne heti!

Tuo iloinen siivoustonttujoukko saa aikaan Korvatunturilla putipuhdasta. Kaikkialla tuoksuu puhtaalle ja joka paikka kiiltää. Joulumuorin luona siivous sujuu kuin leikki.
Kaikki voivat ottaa rennosti nämä muutamat päivät ennen aattoa. Joulun on hyvä tulla Korvatunturille. Kaikki on valmista ja porot lähtövalmiina
Siiri Tonttutyttö käy kuiskuttelemassa niille hauskoja juttuja. Siiri muistaa, nyt on Tuomaan päivä. Joskus kauan sitten savupirttejä pestiin vedellä ja hiekalla kirkkaan vaaleiksi, minkä takia päivää onkin kutsuttu Tohu- ja Noki-Tuomaaksi. Seinät ja katto peitettiin tuoksuvista petäjäpäreistä punottuihin kuvioihin. Vuoden pimeimpään aikaan kuuluivat myös lattialle levitetyt oljet ja olkikoristeet, jotka ovat vanhoja kasvun, elämän ja luonnonkierron vertauskuvia.

Siiri muistaa ne ajat ja nythän on ollut meillä täällä Korvatunturilla siivouspäivä.

Tiu´ut heliset jouluun kolme yötä

Kyllikki-mummon mettäkakot

1 l maitoa
1 kg sokeria
500g voita sulatettuna
2,2 kg vehnäjauhoja
2 tl soodaa
2 tl leivinjauhetta

Lämmitä maito kattilassa ja sulata sokeri joukkoon. Sulata voi ja yhdistä se maitoon kun ainekset ovat vähän jäähtyneet. Sekoita jauhoihin sooda ja leivinjauhe. Vaivaa jauhot taikinaan. Anna taikinan levätä yön yli jääkaapissa. Kauli taikina noin puolen sentin paksuiseksi ja painele juomalasia muottina käyttäen kakkusia. Paista 225 asteessa noin 10 minuuttia, kunnesa kakut ovat kauniin keltaisia.
 

Kermanekut

300 g sokeria

1 dl kermaa

Keitä sokeria ja kermaa koko ajan muovilastalla sekoittaen. Massa kuohuu ja menee sitten kuivan rakeiseksi ennen kuin lopulta sulaa ruskeaksi nekkumassaksi.

Kaada massa leivinpaperille ja anna jäähtyä. Katko annospaloiksi.

Lapin rieskarullat

6 isoa lapinrieskaa
1 rasia piparjuurijuustoa
12 savukinkkuviipaletta
sinappia
salaatinlehtiä

1. Levitä piparjuurijuusto rieskoille. Aseta kaksi kinkkusiivua jokaiselle leivälle ja sivele päälle sinappia. Kääri rieskat tiiviille rullalle. Kääräise salaatinlehti jokaisen leipäkäärön ympärille, jotta leivät pysyvät pehmeinä.

Ääneti kuu käy laskemaan, puissa lunta on valkeanaan
Kattojen päällä on lunta, tonttu ei vaan saa unta

                   Siiri Tonttutyttö - muistelot Joulusaunasta

Ikaalinen 20.12.2024

Ylhäältä alas, lauteet kylmällä vedellä, miettii Tonttutyttö, Joulumuorin opetuksia.

Siiri Tonttutyttö on päättänyt tehdä yhden erittäin tärkeän työn, saunan suursiivouksen ja kertaa mielessään Muorin opetuksia Joulusauna on aina ollut osa joulunviettoa ja vieläpä yksi tärkeimmistä.

Ylhäältä alas, miettii Tonttutyttö, muorin opetuksia. Lauteet kylmällä vedellä, miedolla mäntysuovalla ja pehmeällä harjalla. Huuhtele hyvin. Niin sauna on puti puhdas, joulu voi tulla ja joulusaunojat. Lopuksi sauna lämmitetään kuivaksi.

Joulumuorin sisar, Susanna, on aikoinaan kertonut Tonttutytölle saunasta ja saunomisesta. Joulusaunassa on oltava hiljaa, ei saanut puhua sopimattomia, eikä meluta. Löylyjen välillä juostaan lumihankeen pyörimään!! Ja tietenkiin avantoon, jos mahdollista, Siiri lisää itsekseen.

Saunassa rentoutuu todella ja saa uutta voimaa. Hiki vie mennessään huonon olon ja karkoittaa stressin, hän vielä lisäsi, että joulusaunaan mennään aina ennen puolta päivää.

Saunatonttu Topias kurkistaa oven raosta ja näkee Siirin. Hän tietää, että puhtaassa, raikkaassa saunassa, kynttilän valossa joulusauna maistuu, tuntuu, sekä tuoksuu hyvältä. Kuusen oksien tuoksua.

Topiaksen tehtävä on suojella ja vahtia kiuasta, tulta sen pesässä, löylyn pehmeää,virkistävää ja terveellistä vaikutusta. Topias Saunatonttu varoittaa saunojia meluamisesta, kolistelemalla kiuasta. Hämyisä wanhan ajan puulämmitteinen perinnesauna, jossa tuoksuu oikea joulu, on Joulusauna.

Siiri Tonttutyttö istuu eteisassä ja muistelee niitä satoja jouluja, jolloin on joulu aloitettu joulusaunan löylyissä. Oskari Tonttu kuuntelee ja on iloinen kuullessaan joulusaunasta.

Oskari kertoo Siirille kuulleensa Tyynelässä, että joulusaunasta viimeisenä lähtevä heittää löylyt Saunatonttu Topiaksella ja haltioille sekä jättää saunan oven hieman raolleen, että haltiat pääsevät sisään.

Tontut toteavat, että sauna ei ole vain löylyjä ja peseytymistä, se on myyttinen paikka, johon liittyy perinteitä ja uskomuksia.

Kulkuset kilisevät neljä yötä jouluun….

                                                  Kadonnut Hopeamalja                                            

Ikaalinen 19.12.2024

Olipa kerran Lumikuningatar ja hänellä hopeinen malja, joka on hävinnyt. Joulumaassa Korvatunturilla vitivalkoinen luminen metsä, sen yllä tuikkii tähdet syvänsinisellä taivaalla. Upea joulukuusi on kauniisti koristeltuna joulupajan suurella pihamaalla. Siellä vallitsee hiljaisuus. Tänä talviyönä tähdet kimaltavat kirkkaampina kuin aikaisemmin. Kaikki nukkuvat syvää unta.

Siiri Tonttutyttö kuulee outoa kuiskintaa ulkoa. Joku kutsuu häntä ulos, ketään ei näy. Uteliaisuus voittaa. Siiri päättää seurata ääntä. Hän pukee ylleen lämpimän viittansa, astuu ulos yön syliin. Koputtaa mennessään Oskarin oveen, mutta vastausta ei kuulu. Ääni kuuluu kutsuvan häntä tuolla metsän reunassa.

Hän seuraa ääntä, joka kuuluu kauempana metsästä. Läheisen puun takaa kuuluu ääntä, Siiri kurkkaa sinne ja hups. Oskari on myös ulkona. Mitä sinä täällä teet, kysyy Siiri. Kuulin outoa ääntä, joka aivankuin olisi kutsunut minua tänne. Niin minäkin kuulin, Siiri vastaa. Luulen, että se voi johtaa johonkin tärkeään, he sanovat yhtäaikaa hyvin innostuneina. Yhdessä he seuraavat kuisketta, joka johtaa heidät aina vaan syvemmälle metsään.

Kunnes he saapuvat vanhan, lumisen tammen juurelle. Ihmeissään he kaselevat puuta, miten täällä tunturin rinteellä kasvaa tammi ja se noin iso?! Tarkemmin katsottuaan puuta, he huomaavat, että tammen oksassa riippuu malja, joka kimmeltää kuin tähti taivaalla. Se on Lumikuningattaren kadonnut hopeamalja, Oskari huudahtaa. Joulumuori on kertonut hänelle, että se on ollut kadoksissa vuosikausia. Palautetaan se omistajalle ja toteaa vielä, kyllä varmasti se on kadonnut malja.

Siiri ja Oskari kiipeävät puuhun, mutta helppoa se ei ole. Oksat ovat liukkaita ja tuuli puhaltaa voimakkaasti. Kuitenkin Siirin rohkeus ja Oskarin kekseliäisyys auttavat heitä. Heillä on taito pitää tasapaino yllä ja niin he kiipeävät ylös kuin oravat.

Saapuessaan oksalle, jossa hopeamalja on, he huomaavat sen kauneuden. Malja on koristeltu kauniilla, sinisillä jääkristalleilla, jotka muistuttavat Lumikuningattaren silmiä. Siiri ottaa maljan varovasti käsiinsä. Viedään tämä Lumikuningattarelle heti", hän sanoi, Oskari nyökkää.

He juoksevat nopsasti takaisin, laittavat Kipinä-Poron lähtökuntoon ja kiitävät taivaanrantaa pitkin, yli tuntereiden, Lumikuningattaren jääpalatsille. Palatsin ovet avautuvat heidän saapuessan sinne. Se on kuin kutsu. Kuningatar seisoo ovella, hänen pitkät hiuksensa valuivat alas kuin jääpuikot.

Olen odottanut teitä, Siiri ja Oskari, hän sanoo lempeästi. Olen kuullut rohkeudestanne ja ystävyydestänne ja myös seikkailun halustanne ja siitä, että teette sen, minkä lupaatte. Siiri Tonttutyttö ja Oskari Tonttu ojentavat hopeamaljan Lumikuningattarelle.

Palatsi täyttyi häikäisevästä valosta, kun hän ottaa sen käsiinsä. Te olette palauttaneet minulle jotain, joka on enemmän kuin pelkkä malja, olette palauttaneet toivon ja ilon, Lumikuningatar sanoo hymyillen. Te ansaitsette palkinnon.

Kuningatar kohottaa kätensä, silloin taivaalta alkaa sataa lumihiutaleita, jotka muuttuvat kauniiksi lahjoiksi. Olkaa hyvät, tässä on teille lahjoja upeasta teostanne. Muistakaa aina, että ystävyys ja rohkeus, toivo ja ilo ovat suurimmat aarteet, joita voimme jakaa.

Siiri ja Oskari palaavat kotiin sydämissään iloa ja rakkautta. He ovat oppineet, että yhdessä he voivat voittaa mitä tahansa ja todellinen taika löytyy ystävyydestä ja seikkailuista, joita he jakavat.

Siiri Tonttutyttö ja Oskari Tonttu jatkavat seikkailujaan, aina valmiina auttamaan ja löytämään uusia aarteita, ei vain metsän syvyyksistä, vaan myös sydämistä. Lumikuningattaren lahjat he paketoivat ja laittavat joulupukin pussiin. Joulupukki tietää, kuka lahjat saa ja ansaitsee.

Taas sykkivi sydämet ihmisten niin hellään ja hartahasti, ja kynttilät kuusessa kuiskaa sen, mitä toivomme kesästä asti: joulu, joulu, joulu tullut on! Tullut on!

                                      Hanna-tädin kakut vuodelta 1909

Ikaalinen 18.12.2024

Joulumuori on kuullut ystävältään Haltin Ingalta huhuja ja totta, että Lumikuningattaren hopeamalja on kadonnut. Hän kertoo tuon surullisen uutisen Siirille ja Oskarille.

Malja on valtavan iso ja kaunis sekä täynnä lumisateen taikaa. Maljan valaiseva voima on uskomaton. Jos tuo on totta, niin meidän on löydettävä tuo arvokas malja. Siiri innostuu ajatuksesta. Oskari on myös innostunut, mutta se varmaan myös vaarallista, mutta tuntuu, että emme taaskaan välty jännittävältä seikkailulta.

Päivä oli jo pitkällä. Siiri touhuaa joululeipomusten parissa. Oskari puolestaan veistelee pikku puukollaan lapsille leluja joululahjaksi. Hän on työssään erittäin taitava.

Joulumuori on sitä mieltä, että parasta on siirtää lähtö huomiseen. Hän ottaa asiasta tarkemmin selvää Ingalta. Oskari lähtee vihellellen tonttupajaan töihin. Siiri puolestaan kääntyy reseptivihon puoleen ja löytääkin sieltä ohjeen, jonka mukaan valmistuu:

HANNA-TÄDIN KAKUT vuodelta 1909.

3 dl. sokeria

1 1/2 dl. kermaa

1 tl. soodaa

1 1/2 dl. voita

5 dl. vehnäjauhoja

3 dl. perunajauhoja

 Sekoita pehmeään rasvaan sokeri ja kerma.

Lisää kuivat aineet taikinaan.

Anna taikinan seistä noin puoli tuntia.

Pyörittele pellille pieniä palleroita. Ja paista 175 asteessa viitisentoista minuuttia.

Tonttutyttö kutsuu tuulen mukana pienen joukon lapsia kanssaan leipomaan niitä. Hän järjestää heille kilpailun, kuka ehtii pyörittää eniten palleroita pellille viidessä minuutissa.

Lapset kysyvät, mitä voittaja saa palkinnoksi. Joulupukki saapuu juuri keittiöön ja kuulee kysymyksen. Hän vastaa lapsille, otan voittajan mukaan Petteri Punakuonon pulkkaan ja kierrämme Lapin tunturit katsellen loimuavia revontulia taivaalla, tähtien tuikkeessa.

Lapset pyörittelevät palleroita, laittavat ne pellille, joita Paulus- ja Pamela-Paistajatonttu kiidättävät valtavan isoon uuniin. Pienet kädet pyöritteliväi ja pyörittelivät ahkerasti palleroita.

Lopulta Aliina saavutti voiton kahdella pallerolla. Viliina tuli toiseksi. Ruskettui siinä tohinassa pellilinen jos toinenkin, mutta ei haittaa ne vietiin poroille iltapalaksi.Onnellisia leipurit palaavat kotiin pulkassa, jota pitkin taivaan rantaa kiidättää Korvatunturin nuorin Eenokki-Poro. Jokaisella lapsella on kädessään kori täynnä Hanna-tädin kakkuja.

Tunturissa lumi pyryää, tiu’ut helisevät

Taivaan rannalla punainen hiippalakki heilahtaa

kulkusten kilistessä

    Siiri ja Oskari uneksivat seuraavasta seikkailusta.

                                          Kadonneet joulukellot osa 2

Ikaalinen 17.12.24

Siiri Tonttutyttö ja Oskari-Tonttu jatkavat matkaa. Kipinä-Poro on heidän matkaoppaansa. Se löytää jälleen oikean tien lumiseen luolaan yli tunturien. Matka on pitkä ja he yöpyvät sen varrella olevassa pienessä laavussa.

Laavun nurkassa he huomaavat Otso Mesikämmenen nukkuvan talviuntaan. Siiri ja Oskari nauttivat kuumaa kaakaota ja kampanisuja sekä Joulumuorin suussa sulavia pipareita. Otso Mesikämmen herää kaakaon tuoksuun. Kömpii ylös ja istuu tonttujen kanssa rupattelemaan ja kuulemaan uutisia. Revontulet loimuaa ja pian laavulta kuuluu kuorsaus. Kaikki ovat menneet untenmaille.

Aamulla he jatkavat matkaa kunnes saapuvat tunturin luo, joka uumenissa on heidän matkansa päämäärä, luminen luola. Käytävä on pitkä sen seinillä kimmeltää jääkiteitä ja jääveistokset seisovat seinämillä. He saapuvat isoon saliin, jonka katossa roikkuu jääpuikkoja ja keskellä salia on iso jääjoulukuusi. Jäisen kuusen oksalla on kaksi isoa loistavaa joulupalloa! Niiden loiste valaisee viimeisenkin onkalon.

Siellä joulupallojen vieressä seisoo pelottava Jäänoita. Mitä te tonttut täällä teette, hän kysyy äänellä, joka saa pakkasen tunkeutumaan heidän luihinsa saakka. Siiri rohkaisee itsensä ja astuu askeleen eteenpäin. Me olemme etsimässä joulupalloja. Ilman niitä joulunhenki ei voi elää, sillä joulupallot levittävät iloa ja valoa kaikkialle.

Jäänoita katsoo heitä hetken aikaa, sitten hänen kasvoilleen leviää hymy. Olette rohkeita, mutta joulupallot ovat täällä, koska ne tuovat valoa ja iloa myös minulle, vaikka en sitä milloinkaan myönnä. Jos haluatte ne takaisin, teidän on ensin tuotava minulle iloa. Oskari mietti hetken ja saa loistavan idean. Mitä jos teemme yhdessä erilaisia kivoja lumihiutaleita ja koristamme luolasi. Toisiko se iloa sinulle, meillä ainakin olisi hauskaa.

Jäänoita mietti hetken ja nyökkää. Hyvä on, tehdään se, niin annan teille joulupallot. Siiri, Oskari ja Jäänoita alkoivat yhdessä tehdä kauniita lumihiutaleita, jotka leijailivat ympärillä kuin taikapöly. Jouluntaikaa! He nauravat, kertovat tarinoita ja huomaavat, että vaikka jäänoita oli alun perin pelottava, hänelläkin on sydän, joka kaipaa iloa ja ystävyyttä.

Kun työ on valmis, Jäänoita ojentaa heille upeat, isot joulupallot. Kiitos olette opettaneet minulle, että ilo ja valo eivät ole vain joulun asia, vaan ne elävät sydämissämme ympäri vuoden. Siiri ja Oskari kiittävät jäänoitaa ja palaavat joulupukin luo.

He tuovat joulupallot mukanaan. Joulumaassa riemuitaan. Joulupallot kimaltavat puissa ja kaikki ymmärtävät, että joulun henki on jotain, jota voitiin jakaa, ei vain kerran vuodessa, vaan joka päivä.

Joulumaa on muutakin kuin tunturi ja lunta.

Joulumaa on ihmismielen rauhan valtakunta.
Eikä sinne matka silloin kovin kauan kestä,
Joulumaa jos jokaiselta löytyy sydämestä!

                                         Kadonneet joulupallot osa1

Ikaalinen 16.12.2024

Olipa kerran joulunaikaan, Joulupukki Joulumaassa. Hän istuu työpöytänsä takana ja miettii, missä Siiri Tonttutyttö ja Oskari Tonttu ovat. Heidän pitäsi jo olla etsimässä niitä joulupalloja, jotka ovat kadoksissa. Ne levittävät iloa ja valoa, ilman niitä joulun henki ei voi elää. Joulu on tärkeä meille jokaiselle. Joulupukki muistaa antaneensa tehtävän muutama päivä sitten tontuille. Viime aikoina hän on ollut huomaavinaan, että Siiri Tonttutytöstä on tullut itsepäinen. Itsepäisempi mitä on aikaisemmin ollut ja Oskari, Siirin kaveri, myötäilee tietenkin häntä. Joulupukki soittaa video puhelun Siirille, joka on porojen luona viemässä niille herkkuja. Hän kutsuu Siirin ja Oskarin luokseen. Joulupukki katselee pihalle, siellä on poskia nipistelevä pakkanen ja lumihiutaleet tanssivat taivaalla. Siiri ja Oskari kiiruhtavat pihan poikki Joulupukin luokse.

Tullessaan sisään, he huutelevat Joulupukille. Hei Joulupukki kulta, älä ole ollenkaan huolissasi. Me teemme kaikkemme, että joulupallot löytyvät ja joulu ei peruunnu. Me löydämme joulupallot, huudahtavat he yhteen ääneen.

Kipinä-Poro ja pulkka lähtövalmiiksi. Paksut lämpimät vaatteet yllään ja eväspussi kainalossa, he istahtavat pulkkaan ja näin lähdetään etsimään kadonneita joulupalloja. Pulkassa he ensimmäisenä miettivät, missä ne voivat olla ja ketkä ovat niitä, jotka tietävät jotain asiasta.

Maailma heidän ympärillään on kaunis, mutta samalla salaperäinen. Puut olivat peittyneet paksuun lumikerrokseen, taivas on kirkas tähtien loistaessa. Oskari katsoo Siiriin ja kysyy, menisimmekö tapaamaan ensimmäiseksi vanhaa viisasta Herra LumiPöllöä. Oskari tietää puun, jonka oksalla tämä viisas herra istuu. LumiPöllön koti sijaitsee kolmen siiven heilahduksen päässä, jos hän ei istu paikallaan, niin menemme sinne. Kipinä-Poro tuntee myös herra Lumipöllön ja tietää polun hänen puunsa luokse.

Herra Lumipöllö, hyvää päivää ja anteeksi, että häiritsemme teidän mietiskelyänne, sanoo Siiri Tonttutyttö ja niiaa. Oskari Tonttu ottaa tonttulakin päästään ja kumartaa. He kertovat asiansa perusteellisesti.

Herra LumiPöllö katsoo heitä vakavasti. Olen kuullut huhuja, että joulupallot ovat lumisessa luolassa, joka sijaitsee kaukana täältä. Olkaa hyvin varovaisia, kun menette sinne, siellä asuu myös vanha Jäänoita, joka ei pidä vieraista. Oskari ja Siiri kiittävät herra Lumipöllöä avusta ja jatkavat matkaansa.

Joululaulut kaikuu yössä taas, ja kynttilät ne loistaa valoaan.
On aika rakkauden, se täyttää jokaisen;

oi jospa aina joulun aika ois.

            Luolahaukan Luola

Ikaalinen 15.12.2024

Siiri Tonttutyttö ja Oskari Tonttu menevät Joulupukin pajan vintille katsomaan, löytyisikö sieltä jotain mielenkiintoista. Vanha pölyinen, pieni puulaatikko löytyy eräästä nurkasta. Siellä on vanha, hyvin kulunut kartta. Tontut eivät vielä tiedä, että tuo vanha kartta johdattaa heidät salaperäiseen luolaan. Siellä he kohtaavat muinaisia merkkejä ja arvoituksia, jotka pitää ratkaista päästäkseen eteenpäin.Oskari Tonttu huikkaa Siirille, tule katsomaan, mitä täällä on.

Katsotaanpa, mikä ihme kartta tämä on ja Oskari levittää kartan varovasti auki, sillä se on hauras ja vanha. Heidän edessään avautuu mustavalkoinen kartta ja sen kulmissa on outoja symboleja. Kartan keskellä on piirretty kuva suuresta luolasta, jonka ympärillä on merkintöjä, jotka näyttävät olevan vanhaa entisaikojen kirjoitusta. Olen nähnyt tämän jossain, Oskari miettii. Hän muistaa vanhoja tarinoita, joita kaikkein vanhimmat Tyynelän Tontut ovat kertoneet. Sehän on Luolahaukan luola, hän henkäisee. Siellä sanotaan olevan aarteita ja salaisuuksia.                                                                                                                   Siiri Tonttytyttö, jolla on ikää monta sataa vuotta ja Oskari-Tonttu, joka muutamaa sataa vuotta nuorempi ovat innostuneita kaikesta uudesta ja jännittävästä sekä ovat vieläkin hurjan seikkailun haluisia. Niinpä he päättävät, että luola löytyy ja selviää myös paikka, missä se sijaitsee sekä millaisia salaisuuksia se kätkee onkaloihinsa. Kipinä-Poron kanssa lähdetään jälleen matkaan. Mukaansa reppuihin he pakkaavat kaiken matkalla tarvisemansa. Paljon evästä ym tarpeellista. Oskari, joka osaa lukea tuota vanhaa karttaa, kertoo Kipinälle, mihin kuljetaan.

Kulku suuntautuu syvälle metsään, missä puut muodostavat matkaajien ylle tiheän katon ja tuskin tähtien tuikkimista huomaa. Miljöö vaikuttaa sysimustalta. Lopulta he löytävät oikean polun ja saapuvat luolan suulle. Se on peittynyt melkein umpeen tiheällä sammalmatolla ja kivillä. Jännitys valtaa heidät, kun he astuvat varovasti sisään luolaan.

Luola on pimeä ja viileä, seinillä outoja kaiverruksia, jotka tuntuvat kertovan tarinoita muinaisista ajoista. Siiri ja Oskari sytyttivät taskulamppunsa ja alkaat tutkia ympäristöään. He huomaavat, että syvemmälle luolaan vievät käytävät ovat merkitty karttaan.

Kulkiessaan he katselevat ympärilleen ja näkevät suuren kiven, joka liikahtelee hieman. Näin he kohtaavat ensimmäisen arvoituksen. Suuren kiven päällä on laatta, johon on kirjoitettu, mikä on se, joka kulkee, mutta ei koskaan liikahda? He miettivät hetken, kunnes Oskari sanoo sen. Aika, se kulkee koko ajan, mutta ei koskaan liiku paikasta toiseen, se on vaan aina kaikkialla.

Kartassa neuvotaan, että tuo on sanottava ääneen kiven luona. He sanovat vastauksen ääneen yhdessä, kivi lakkaa liikkumasta ja paljastaa salaisen oven. Ovi on kiven vieressä. He astuvat ovesta sisään ja ovat huoneessa, joka on täynnä muinaista kultaa ja koruja. Kuitenkin heidän edessään on uusi haaste, suuri luolan seinä täynnä symboleita ja kaiverruksia.

Meidän täytyy ymmärtää, mitä ihmettä nämä merkit tarkoittavat, Siiri sanoo. He tutkivat seinää ja huomaavat, että siinä on sama symboli, joka esiintyi kartassa. Jälleen mietitään! Oskari muistaa erään tontun kertoneen vanhasta myytistä, joka liittyy näihin merkkeihin. Nämä ovat jumalolentoja! Meidän on sanottava heidän nimensä oikein.

Tontut luettelevat nimiä ääneen vuorotellen. Oikean nimen vihdoin tullessa, seinä alkaa väristä ja uusi käytävä avautuu. He kulkevat varovasti eteenpäin ja saapuvat huoneeseen, joka on täynnä häikäisevää valoa.

Huoneessa on suuri, hohtava kivi, joka näyttää olevan luolan sydän. He tuntevat sen säteilevän voimaa ja viisautta. Siiri ja Oskari ymmärtävät, että tämä kivi on aarre, jota he ovat etsineet. Se edustaa rohkeutta, ystävyyttä ja seikkailunhalua.

He päättävät jättää kiven ja luolan rauhaan, mutta ottavat mukaansa sydämeen muiston tästä uskomattomasta seikkailusta ja ystävyydestä. Korvatunturille palatessaa he tuntevat, että heidän sydämissään on nyt erityistä — salaisuuksia, muistoja ja rohkeutta, joka kantaa heitä eteenpäin tulevissakin seikkailuissa.

Kipinä-Poron kulkuset kilisevät riemukkaasti iloiten nyt on ilmassa jouluntaikaa näin joulunaikaan.

Riemuitaan yhdessä joulu on pian!

                                                             Elävä Joululimppu

Ikaalinen 14.12.2024

Oskari tonttu aikoo yllättää pajatontut leipomalla oman bravuurinsa, joululimppunsa, iltapalalle. Tyynelän Tontut ovat vuosia nauttineet maukasta limppua aina ennen joulua. Hänen joululimppunsa on kuuuluisa Tyynelässä ja sen ympäristössä. Hän päättää nyt, että siitä tulee myös kuuluisa Joulumaassa Joulupukin luona. Limppu on kuuluisa sen taivaallisen makunsa ansioista.

Oskari etsii esiin vanhan reseptivihkonsa, mutta mitä ihmettä. Tonttu tupsahtaa lattialle istumaan ja ihmettelemään. Hän on suorastaan järkyttynyt, ohje on kadonnut. Siellä on vain pieni osa jäänyt jäljelle, kun lehti on repäisty irti vihosta. Hän etsii jokapaikasta, tutkii laatikot, nurkat, takkien taskut, tonttu-reppunsa, mutta ei löydä ohjetta mistään. Pitäiskö soittaa Tyynelän Tonttulaan, jossa hän on viimeksi sitä tarvinnut.

Pakokauhu valtaa Oskari Tontun, mutta juuri silloin Siiri Tonttutyttö kurkkaa ovesta tullen sisään asti. Siiri on iloinen ja pirteä, hän tulee porojen luota. Ne ovat saaneet salaa hyvää ruokaa Siiriltä. Salaista välipalaa, kuiskaa Siiri Oskarille ja huomaa hänessä jotain kummaa. Mikä hätänä? Oskari kertoo ongelmastaan ja on varma, että saa apua Siiriltä, joka on tunnettu kekseliäisyydestään. Siirillä on mukanaan oma reseptivihkonsa, hän kaivaa sen taskustaan. Ei hätää, mulla on tässä täydellinen ohje joululimppuun!

Oskari lukee ohjeen, huomaa, että se on aivan erilainen kuin hänen omansa. Siinä on muun muassa kinkkua, suklaata ja jopa kanelia, jota Oskari ei ollut koskaan kuullutkaan käytettävän joululimpussa. Oskari miettii hetken, mutta kokeilee Siirin ohjetta, sillä yleensä Tonttutytön leipomuksista pidetään Korvatunturilla. Ehkäpä siitä tulee jotain ainutlaatuista, hän ajattelee.

Tuumasta toimeen, keittiö täyttyy oudoista tuoksuista. Kinkku paistuu uunissa, suklaa suli ja kaneli leijaili ilmassa. Taikinan valmistuttua Oskari leipoo siitä ensimmäisenä ns. koe-limpun ja laittaa uuniin. Hän odottaa innokkaana koekappaleen valmistumista, mutta ei voinut yhtään aavistaa, mitä on tulossa.

Uunista alkaa kuulua kummallisia ääniä ja pian limppu paisuu kuin taikapallo. Oskari ja Siiri katsovat toisiaan silmät suurina. Kun uuni viimein avattiin, sieltä paljastuu valtava, kimalteleva joululimppu, joka on saanut elämän. Se on kuin jouluinen, kuitenkin outo-olento, joka tanssia vääntelehti leikkuulaudalla.

Mitähän tästä nyt tulee, Oskari kysyy hämmästyneenä. Limppu alkaa puhua. Hei, tontut, olen joululimppu, mutta en ole ihan sitä mitä halusitte! Täällä on niin paljon makuja, että voisin olla kinkku-suklaakanelikarkki. Oskari ja Siiri nauravat kippurassa. Tämä on täysin uskomatonta!

Limppu päättää lähteä seikkailemaan ympäri Joulumaata ja hyppää pöydältä pomppien ulos keittiöstä. Oskari ja Siiri juoksevat perässä, ja pian koko tonttukylä on mukana seikkailussa. Limppu esittelee itsensä kaikille, jakaa herkullisia palasiaan, jotka saavat kaikki nauramaan ja tanssimaan.

Oskari ja Siiri huomaavat, että vaikka alkuperäinen joululimppu on kadonnut, tämä uusi limppu on tuonut iloa ja naurua. Pajatontut ovat riemuissaan tästä, päivän aherruksen jälkeen heillä kaikilla on ollut riemullinen hetki. Kiitos Oskari-Tontun ja Siiri Tonttutytön. Korvatunturin tontut päättävät, että jokaisena jouluna he haluavat Siirin ohjeella yllätyksellisiä leipomuksia. Tonttupajassa on aina ennen joulua kiire ja hoppu jolloin yllätys limput, tanssivat tortut jne tuovat ihania hetkiä. Ne hetket täällä tuovat jouluntulosta entistä hauskempaa ja jännittävämpää.

Ja niin Oskari-tonttu oppii, että joskus parhaat seikkailut syntyvät, kun asiat eivät mene suunnitelmien mukaan!

Siiri Tonttutyttö iltasella nukkumaan mennessä etsii limpun ohjeen vihostaan. Siellä on ainoastaan se ihana vanha perinteinen joululimpun ohje:

   Perinteinen Joululimppu (Siirin Tonttutytön tapaan)

0,5 l piimää, 50 g hiivaa, 1 dl siirappia, 1/2 rkl pomeranssinkuorta, 1/2 rkl fenkolia, 1/2 rkl kuminoita, 1/2 rkl suolaa, n. 300g ruisjauhoja (sen verran, että pystyy kevyesti vispilällä vatkata), n.500g hiivaleipäjauhoja.

Lämmitä piimä ja lisää siihen siirappi sekä suolan kanssa hienonnetut mausteet. Sekoita kuivahiiva jauhoihin (tai käyttäessäsi tuorehiivaa liota se piimään) ja alusta ruisjauhot ja sitten vehnäjauhot.

Muotoile taikinasta pellille kaksi pyöreää limppua. Kohota noin puolen tunnin ajan

Pistele limput haarukalla ja paista 175 asteisessa uunissa noin 50 minuutin ajan. Voitele uunista nostetut kuumat limput siirappivedellä, jossa on ripaus suolaa. Halutessasi enemmän siirappista makeutta ja tahmeutta pintaan, voitele myös paistoajan suurinpiirtein puolivälissä.

Kynttilän valo pehmeä lämpöä tuo

Jouluntaikaa Joulunaikaa

Joulu saapuu Kilisee kulkuset

Tontut hangella ilakoi

                   Iltapala Joulumuorin  ja Joulupukin kanssa

Ikaalinen 13.12.2024

Kipinä-Poro, pulkassaan Siiri-Tonttutyttö ja Oskari-Tonttu, kulkee kevyesti lumisessa, kauniissa tunturi maisemassa. Matkan varrella poiketaan tunturien rinteelle nauttimaan evästä ja kuumaa kaakaota. Hiljalleen saavutaan perille, tuolla häämöttääkin jo Korvatunturi. Tonttytyttö Siiri ja Oskari-Tonttu ovat väsyneitä, mutta onnellisia päästyään kotiin. Matka on ollut pitkä ja hyvin moni vivahteinen, kuten tiedätte. Kuitenkin he ovat nauttineet jokaisesta hetkestä seikkailullaan tunturilapissa.

Korvatunturi toivottaa heidät tervtulleeksi kauniin tähtitaivaan alla.

Joulupukki ja Joulumuori ovat odottaneet heitä huolestuneina. Miksi viivyitte niin kauan, mitä ihmettä on tapahtunut, Joulupukki kysyy. Siiri ja Oskari kertovat seikkailuistaan. Sielä mustat ja häijyt korpit sekä, Ranja, tuo paha noita, ahdistelivat heitä avannon reunamilla. He ovat laulaneet valoisia ja iloisia joululauluja. Laulullaan he ovat murtavat pahuuden ja ilkeyden. Noidan pahat voimat häipyvät, hän muuttuu. Lapin rummutus on kantanut tuutisen avannon reunalla olleille tontuille.

Olette rohkea, valoa ja iloa tuova kaksikko, Joulupukki toteaa. Joulumuori hymyillee, Siiri ja Oskari tuo, mitä olette tehneet on tärkeää. Ystävyys, ilo ja rakkaus, on voima, joka purkaa pimeyden taikoja. mutta nyt on aika nauttia iltapalasta!

Iltapala on uskomattoman herkullinen. Joulumuori on valmistanut pöydän täyteen joulun herkkupaloja, kuullesaan heidän saapuvan Korvatunturille. Tarjolla on lämmintä luumukompottia, riisipuuroa kanelia ja päälle vielä kermavaahtoa. Tuoreita piparkakkuja, jotka tuoksuivat taivaallisilta. Olipa pöydässä pieniä liha- ja kasvispiiraita, joiden ohjeen on Mysi lähettänyt Joulumuorille joskus aikoinaan. Kaiken huipuksi Joulumuori on leiponut joulutorttuja, joiden päällä on makeaa luumuhilloketta. Juomana lämmintä glögiä, joka lämmittää mieltä ja kehoa. Siiri Tonttutyttö ja Oskari-Tonttu nauttivat illasta. Heidän sydämensä täyttyy joulun tunnelmasta.

Iltapalan jälkeen Joulupukki sanoo Siirille ja Oskarille, että tarvitsen apuanne taas, sillä joulun taika on jälleen uhattuna. Teillä olisi aivan erityinen tehtävä. Siiri ja Oskari vilkaisevat toisiaan, he ovat valmiita uusiin seikkailuihin. Joulupukki jatkaa, teidän pitäisi löytää kadonneet joulupallot, jotka levittävät iloa ja valoa, ilman niitä joulun henki ei voi elää. Siiri ja Oskari ovat valmiita löytämään joulupallot. Joulupukki tietää, että he ystävyydellään ja rohkeudellaan sekä ilolla ja valoisuudellaan voittavat kaikki esteet.

Korvatunturilla kuuluu tonttujen kuorsaus, kun he nukkuvat syvää unta. Seuraavan päivänä valmistuu jälleen paljon lahjoja joulupukin konttiin. Siiri näkee unta Oman Tuvan Joulusta. Oskarilla on unissaan Korvatunturin pulkkakilpailussa. Joulumuori uneksii joulupäivän illasta, kun Joulupukki saapuu kotiin pitkältä joulumatkaltaan. Pääsenpä hänen kainaloonsa silloin, Joulumuori hihittelee istuessaan sängyn reunalla ihaillen tähtitaivasta.

Porojen kulkuset soivat jouluntuloa, joulunaikaa, jouluntaikaa

                                                Ranja-Noidan tarina/

                                     Avantouinti Kilpisjärvessä osa 3

Ikaalinen12.12.24

Siiri Tonttutyttö, Oskari Tonttu ja Marga-rouva nauttivat kaakaostaan ja heidän sydämissään on iloa ja rauhaa. He ovat valmiina kaikkeen siihen, mitä tulevaisuus tuo heille tullessaan.

Ranja, tuo arvoituksellinen noita vaeltaa Kilpisjärven ympärillä, etsii nyt rauhaa ja turvapaikkaa. Hänen taikavoimansa on hävinnyt melkein kokonaan. Hänen sydämensä on raskas synneistä ja metsän syvyyksistä kuuluu jatkuvasti kuiskauksia menneistä teoista. Korpit, hänen mustat liittolaisensa, seuraavat häntä uskollisesti. Tänään Ranja-noita tuntee tai paremminkin tietää niiden ennustavan pahaa.

Ranja tajuaa viimein, että on aika paeta, hän suorataan syöksyy syvemmälle koivikkoon. Hän juoksee juurien ja kivien yli, sydän hakkaa kuin rummunlyöjä. Taivas tummenee, kun korpit nousevat ilmaan, niiden siipien ääni muistuttaa vanhaa laulua, joka kertoo menneistä aikakausista ja kadonneista sieluista. Koivikko tihenee ja pimenee. Luonto kutoo hänen ympärilleen verkkoa, josta ei ole paluuta. Korppien kaakatus kaikuu varoituksena. Pakenetko kohtaloasi vai kohtaatko sen, hän kuulee.

Ranja pysähty silloin hetkeksi, hengittäen syvään raikasta ilmaa, joka täyttää keuhkot. Hän tietää, että pakoon ei ole tietä. Kohtalo on kuin varjo, joka häntä seuraa askele askeleelta. Jossain hyvin syvällä sisimmässään hänellä kytee halu kohdata menneisyytensä, purkaa kirouksensa ja löytää rauha.

Ranjan ympärille laskeutuu korpit. Ympäristö ja koko maailma tuntuu nyt uhkaavalta. Hän tekee päätöksen, on aika pysähtyä, enää en pakene. Ranja-noita katsoo korppeja ja huomaa niiden silmissä ymmärrystä. Korpit tietävät, mitä hänen pitää tehdä, kääntää selkänsä menneisyydelle. Ranja astuu eteenpäin nostaa kätensä ja sanoo, olen valmis, kohtalo tule vie minut. Kaikki hiljenee hänen ympärillään. Ranjan sydän alkaa sykkiä uudella voimalla, kun hän astuu kohti tuntematonta, valmiina kohtaamaan kaiken mikä tulee vastaan. Hyvän noidan voimat vahvistuvat, ja pahan varjot alkavat väistyä.

Uusi voima hänen sydämessään on hyvyys. Uuden voiman myötä Ranjan sydämessä syttyy kirkas liekki, joka valaisee hänen polkunsa. Rakkaus ja myötätunto virtaavat hänessä. Hän on valmis kohtaamaan haasteet, jakamaan valoa muille. Jokainen askel vei häntä lähemmäksi unelmiaan.

            Ranja-Noita tietää, tämä on uuden tarinan alkua.

Tontut istuessaan avannon reunalla, iloitsivat siitä, että hyvyys on voittanut. Ilo ja rauha täyttää heidän sydämensä. Avannon kimmellys ja ystävyyden lämpö ovat todistuksena siitä, että jokainen haaste voidaan voittaa, kunhan sydämessä on rakkautta. Siiri huudahtaa hei katsokaa avantoon! Kalat hypähtelivät siellä pinnalle, ikään kuin juhlistaen tapahtumaa ja toivottaen avantouimarit tervetulleeksi uudelleen.

Kilpisjärven yllä tähdet loistaa, revontulet loimuavat Kulkusten kilinä kaikkialla kaikuu, kilisee jouluntaikaa

                                        Avantouinti Kilpisjärvessä osa 2

Ikaalinen 11.12.2024

Avantoon mars, Siiri huudahtaa ja pysähtyy sen reunalle. Hän osoittaa sormellaan avantoon, eikä saa sanaa suustaan, koska suu on ihan ammoollan hämmästyksestä. Avannon reunalta lähtee puuportaat veteen, sillä jään paksuus on melkein metri. Siiri ja Oskari eivät voi uskoa silmiään, miten tuo on mahdollista! Marge-Tonttua naurattaa heidän ilmeensä ja hämmästyksensä. Eihän tuo ole mikään ihme. Meillä täällä on kovia pakkasia, silloin järvi jäätyy kunnolla. Rappuja pitkin tuonne on helpompi mennä kuin sukeltaa sinne.

Korpit lentelevät heidän yläpuolellaan. Siiri Tonttutyttö huutelee niille, tulkaapa tänne veteen, niin olette paremmalla tuulella! Marge ja Oskari sulkekaa korvanne tuolta kovalta huudolta, nyt uidaan! He uivat avannossa, ihaillen Kilpisjärven talven kauneutta ympärillään. Tontut tuntevat uinnin elvyttävän vaikutuksen aivan koko kropassaan ja mielessään. Noustessaan sieltä Siiri ymmärtää, että avantouinti tarjoaa mielenrauhaa ja hyvän olon tunteen sekä mielialan nousun. Heillä on ollut todella upea, ihana hetki Kilpisjärven syleilyssä. Pian he istuivat poron taljoilla, kuumaa kaakaota juoden. Tunnelma on lämmin ja rauhallinen, kunnes jälleen kuuluu outoa laulua.

Laulu on synkkää ja kaameaa, heidän sydämensä pamppailee pelosta. Korpit mustat ja häijyt, lentävät nyt ryhmissä taivaalla, laulu on varoitus ja uhka. Laulu kertoo menneistä muistoista, kadonneista sieluista, ja sen rytmi saa aikaan kylmiä väreitä. Yön tummuessa, he tuntevat Ranja Noidan läsnäolon. Ranja, paha noita, on kätkeytynyt rannan varjoihin aikoen kukistaa Siirin ja Oskarin. Hän kuuli tunturissa heidän naurunsa ja on päättänyt, että he saavat maksaa ilostaan.

Ranja saapuu heidän eteensä ja julistaa, teidän ilonne on päättymässä. Ääni on kuin jääkaivoksesta kaivettu. He istuvat poron taljoilla pelokkaina, mutta tuntevat myös vahvan yhteyden toisiinsa. Yhdessä voidaan voittaa millainen este tahansa. Kaikesta pelostaan huolimatta Siiri, Oskari ja Marge päättävät kohdata Ranjan.

Emme pelkää sinua, Ranja, Siiri huutaa. Meillä on iloa ystävyyttä,rakkautta sekä yhdessä tekemisen riemua ja ne ovat voimakkaampia kuin pimeys! Ranja naurahtaa ivallisesti, mutta hetken kuluttua hänellä on ilme, joka kertoo epävarmuudesta. Ystävykset ovat alkaneet laulaa iloisia, valoisia joululauluja. Heidän laulunsa kaikuu yli tunturien. Korppien äänet hiljenee, Ranja-Noidan voima heikkenee.

Ystävyys on voima, joka purkaa pimeyden taikoja! Ranja syöksyy pakoon ja korpit lentävät ylös taivaalle. Kaakaon tuoksu leijuu ympärillä. Tontut ymmärtävät, että pimeys yrittää horjuttaa heitä, mutta yhdessä he pystyvät voittamaan kaiken.

Ranja tuo arvoituksellinen noita jatkaa pakoaan…….

Kipinä Poron kulkuset kilisevät joulunodotuksen iloa, jouluntuloa, jouluntaikaa ympärilleen.

                                           Vierailu Kilpisjärvellä osa 1

Ikaalinen 10.12.2024

Tonttujen Siirin ja Oskarin matka Kipinä-poron pulkassa jatkuu Kilpisjärvelle. He odottavat innokkaasti matkan päätepistettä, sillä ottelu Ranja-noidan kanssa uuvutti heidät. Poro laukkaa ja eipä aikaakaan, kun majesteetillinen Saana-tunturi näkyy heidän edessään. Pulkka laskeutuu kodan eteen, jossa päätonttu Morgen asuu.

Morgen ja rouva Marge saapuvat vieraita vastaan. He ovat kuulleet heidän tulostaan somessa Kilpisjärven tiedustelu tontuilta. Siiri Tonttutyttö ja Oskari Tonttu saavat lämpimän vastaanoton. Kodassa odottaa kuuma keitto ja kampanisut sekä tortut valmiina vieraiden ja kodan väen nauttia. Vaidetaan kuulumisia puolin ja toisin. Keskustelussa vilahtaa paha noita Ranja, jonka tontut tapasivat tulomatkallaan. Marge-rouva on nähnyt tänään mustan pilven taivaalla, joka ilmeisesti oli korppi parvi. Korppi on pahan noidan sanan saattaja. Viime vuonna korppi on vaan istunut saunan nurkalla ja tänään se on leijaillut saunan katolle. Päätonttu Morgen on tänään kuullut asian Birgit tontulta, joka on Kilpiksen avanto tonttu.

Pian oltiin valmiina lähtöön Hotelli Kilpiksen avannolle, joka on saunan edessä. Siiri tietää miten pukeutua siellä uintia varten, hän oppi sen ensimmäistä kertaa sinne lähtiessään. Nyt tontut ovat täysin asian mukaisia uimaan. Heillä on yllään villapipo, villasukat ja tietenkin uikkarit sekä ns. uimatakki, joka lämmittää avannosta noustua. Pussissa he kantavat mukanaan muut vaatteet, eväät ja juomat. Etenkin kuuma kaakao on tarpeellinen.

Lumipeiteellä kimalteli tuhannet tähdet, kun tonttutytöt Marge ja Siiri, saapuvat avannolle Oskari Tontun kanssa. Siiri varsinkin on täynnä odotusta, onhan hän vasta toista kertaa menossa avantoon uimaan. Oskari on varsinainen velho uimisessa, sillä hän on kasvanut meren äärellä. Kukaan ei kyllä tiedä tuosta hänen taidostaan. Tuo taito pelastaa heidät pahan noidan kynsistä. He aikovat viettää aikaa avannossa, ja sen jälkeen nauttia lämmittävästä kaakaosta. Sekä istua poron taljoilla iloita ihanasta päivästä ja olemasta olostaan.

Yhtäkkiä kuuluu laulua, outoa ja synkkää,laulua, joka saa kaikkien sydämet pamppailemaan. Laulu tuntu olevan varoitus ja uhka. Korpit laulaa tulevasta. Yö tummuu...

.

                   Kulkuset helisevät jouluntaikaa joulunaikaa

           Uunipuuro-Kilpisjärvi-Ranja-Noita

Ikaalinen 9.12.2024

Uunipuuro, ohraryyneistä, on Korvatunturilla kaikkien herkkua ja valmistuu uunissa yön aikana. Siiri Tonttutyttö kiirehtii aamiaiselle ja on vielä unenpöpperössa. Aamuuurolle on ehtinyt myös Oskari, joka vilkuttaa Siirille. Siiri istuu samaan pöytään hänen kanssaan. Maistettuaan puuroa, toteaa, onhan se niiniin hyvää. Aamutoimet tehty, Kipinä-Poro ruokittu, joten uusi seikkailu voi alkaa.

Siiri, Oskari ja Kipinä-Poro eivät tuhlaa aikaa vaan siinä silmänräpäytyksessä poro porhaltaa taivaalle ja arvaatteko minne matka suuntautuu. No tietenkin Kilpisjärvelle!! He tapaavat vanhoja tuttuja. He ihailevat upeaa talvista luontoa ja pysähtyvät nauttimaan eväitä eräälle tunturille.

.Nyt jälleen tapahtuu jotain kummaa, yhtäkkiä heidän eteensä ilmestyy tunturin paha noita Ranja. Hänellä on yllään tummat vaatteet ja silmät loistavat uhkaavasti. Ranja-noita alkaa taikoa lumista taikavoimaa ja saa alla olevan tunturin halkeamaan. Tontut tuntevat pelon rinnassaan, kun he huomaavat, että noita aikoo työntää heidät halkeaman syvyyksiin. Noidan taikavoima lähenee ja lähenee, mutta kuitenkin Siiri pysyy hyvin rauhallisena (hänellä on satojen vuosien kokemus pahoista noidista).Hän tietää miten heillä on mahdollisuus paeta Ranja-Noitaa.

Oskari, muistatko sen hyvin vanhan tarinan, jossa hämähäkki pelastaa itsensä fiksulla suunnitelmalla, Siiri kysyy kuiskaten, Oskari nyökkää ja ymmärtää, mitä Siiri aikoo tehdä.

Siiri puhuu noidalle kauniisti ja kehuu häntä. Olet sinä niin voimakas ja mahtava noita! Näytä meille ihan kunnolla miten mahtava ja hyvä sinä olet Ronja. Olet varmaan noidista paras. Esittä meille jotain todella upeaa, että kertoa riemuiten siitä ystävillemme Kilpisjärvellä, Olemme matkalla sinne.

Noita, ylpeänä itsestään ja taidoistaan, unohtaa hetkeksi aikomuksensa. Hän esittää erilaisia taikatemppuja lumisateen keskellä. Ranja keskittyy täysin esitykseen ja unohtaa ympäröivän maailman. Silloin Siiri ottaa Oskaria kädestä, nyt mennään pois täältä.

He ottavat jalat alleen, juoksevat niin nopeasti kuin pystyvät. Noita on keskittynyt esitykseen, eikä huomaa, että Siiri ja Oskari pakenee. Turvaan päästyään he nauroivat helpotuksesta.

Sinä olet todella nokkela, Siiri, Oskari sanoo ilman sinua olisimme päätyneet tunturin syövereihin.

Kiitos, Oskari, yhdessä me selviämme kaikesta, Siiri hymyilee.

Matka jatkuu Kilpisjärvelle, siellä he tapaavat ystävät. He kertovat myös kokemastaan seikkailusta Ranja-Noidan kanssa.

Siiri kertoo Oskarille myös eräästä Kilpisjärven matkasta, joka oli aivan ainutlaatuinen. Oskari on utelias, no kerro millainen! Siiri kysyy onko sinulla toinen pipo, toiset villahanskat ja villasukat mukana. Jooo, on kai sanoo Oskari. Siiri hihkuu otitko myös uikkarit!!!! Oskari mykistyy täysin.

Kun yhdessä ollaan, riemu on suuri,  
sydämissämme soi joulu.
Ilo, rakkaus, riemu sydämen kiltteys valoa tuo. 

Yöpala-Homejuusto-piparipiiras

Ikaalinen 8.12.2024

Siiri Tonttutyttö ja Oskari Tonttu heräävät varhain, kurkkaavat ulos, taivaalta leijailee hiljalleen lumihiutaleita.

Joulupukki on pyytänyt heidät valmistamaan piirikan, jotta hänellä olisi yöpalaa valmiina. Tanssivat tortut maistuivat eilen Joulupukille ja he saavat nyt näyttää uudelleen taitonsa. Heillä on tilaisuus loistaa!

Siiri heiluttaa piparitaikina-pakettia, joka on ollut hänellä piilossa. Oskari, tämä on tilaisuus, voimme tehdä piiraan, joka varmasti maistuu Joulupukilla.

Oskari nyökkää, ottaa esiin sinihomejuuston. Näyttää aivan siltä, että se on tätä varten hommattu. Sinihomejuusto, se tuo piiraalle aivan erityisen maun, sekoitan sen ranskankerman kanssa? Tiedätkö Siiri, näin täyte on ihanan kermaisen makuinen, hän kertoo Siirille. Oskari on oppinut keittiön salaisuuksia.

Siiri taputtaa käsiään, tuntuu suorastaa täydelliseltä, nyt töihin!

Tonttulan keittiössä joulun tuoksuu. Siiri taputtelee taikinan vuokaan. Oskari pienistää juuston ja sekoittaa sen ranskankermaan. Seoksesta tulee kermaista, kuten Oskari sanoo. Siiri kaataa täytteen varovasti vuokaan taikinan päälle ja siihen ripotellaan hieman pippuria ja tuoreita yrttejä. Ne he ovat keränneet joulukuusensa alta (jouluntaikaa).

Ylpeänä he laittavat piirakan uuniin. Joulupukki syö sen varmaan yhtenä suupalana, on se niin hyvän näköinen, tuumaa Oskari.

Keittiön täyttää ihana tuoksu, joka saa tonttujen vatsat kurisemaan. Sinä aikana, kun piiras valmistuu he tekevät joulukortteja Joulupukille. Siiri piirtää kortteihin kauniita kuvia joulupukista ja hänen reestä. Oskari kirjoittaa runoja joulun ilosta, ystävyydestä ja rauhasta.

He ottavat piirakan uunista. Tonttujen mielestä se näyttää täydelliseltä ja väri on kauniin kullanruskea. Voi mikä tuoksu, yrttejä vielä päälle, valmis Siiri huudahtaa. Piirakka on kauniisti tarjottimella ja parivaljakko suuntaa joulupukin työpajaan.

Tonttujen sydämissä sykkii ilo, kun he he saapuvat perille, Joulupukki hymyili leveästi nähdessään Siirin ja Oskarin. Mitäs teille kuuluu ja mitä ihmettä teillä on mukana, hän kysyy, pilke silmäkulmassa.

Yllätys Joulupukki, Oskari ylpeilee. Tässä sinulle erityinen piirakka teimme sen piparitaikinasta, sinihomejuustosta ja ranskankermasta.

Joulupukin silmät loistavat. Se kuulostaa herkulliselta. Kiitos, rakkaat tontut. Tämä on juuri sitä, mitä tarvitsen jaksaakseni ensi yön olla työntouhussa.

Siiri ja Oskari ovat iloisia. Heidän sydämensä täyttyvät lämmöstä ja joulun hengestä, he tietävät, että tämä päivä on aina

muistoissa heidän ystävyydestään ja yhdessä tekemisestään.

Homejuusto-piparipiiras.

200 gr valmista piparitaikinaa
2 dl ranskankermaa
1.5 dl sinihomejuuston muruja.
Taputtele piparitaikina voidellun vuuan pohjalle lisää ranskankerma ja siihen sekoitetut juuston muruset päälle.
Paista 200 asteisessa uunissa noin 30 minuuttia.
Tarjoa kylmänä.

Porojen kulkuset kilisevät jouluntuloa.

                                                           Tanssivat joulutortut

Ikaalinen 7.6.2024

Siiri Tonttutyttö ja Oskari Tonttu ovat menossa ulos, kun Joulumuori tulee heitä vastaan. Onpa hyvä, kun tapaan teidät. Joulu lähestyy kukon askelin, vielä pitäisi leipoa joulutorttuja Joulupukille. Hän haluaa niitä, kun lähtee kierrokselle jouluaattona. Keittiötontut ovat kovin kiireisiä ja heidän tehtävänään oli leipoa herkullisia joulutorttuja, kiirettä on! Joulumuorin toivomuksesta Siiri ja Oskari lupautuvat hommaan. Joulumuori on tunnettu siitä, että hänellä on tarkat vaatimukset leipomisessa. Oskari jännittää hieman, mutta Siiri on tekijä tai ainakin melkein leipurimestari.

Siiri ja Oskari porhaltavat leipomon puolelle, kaikki mitä he tarvitsevat löytyy sieltä. Taikinaa, luumuhilloa ja tietenkin ripaus joulun taikaa. He touhuavat innokkaasti! Siiri kaulii taikinaa niin että yhtäkkiä se leijailee ympäri keittiötä. Luumuhillo purkki putoaa lattialle Oskarin käsistä, koska hän on niin jännittynyt ja kädet tärisee. Oskari huudahtaa, kun hillopurkin kansi irtoaa. Purkki liukuu hillon päällä pitkin lattiaa kuin pieni juna.Oskari hei, joskus tapahtuu kaikkea, mutta me siivotaan myöhemmin! Siiri nauraa ja jatkaa kaulimista uudelleen. He muotoilevat taikinasta joulutorttuja, mutta Oskari, joka leipoo eka kertaa on niin innoissaan, että hän tekee niistä kaikista erilaisia. Jotkut olivat pyöreitä, toiset nelikulmaisia ja muutamat näyttivät siltä, että ne olivat tulleet suoraan avaruudesta!

Siiri ja Oskari laittavat ne paistumaan. Oskari seisoo uunin edessä odottaen malttamattomana niiden valmistumista. Miltä tortut mahtavat maistua, hän kyselee ja kyselee Siiriltä. Toivon niiden olevan oikein hyviä ja kelpaavan Joulumuorille, hän huokaa. Uunista nousee ihana tuoksu, tortut ovat paistuneet. Siiri avaa uunin oven, heidän silmänsä laajenevat hämmästyksestä. Tortut olivat pullistuneet kuin ilmapallot ja näyttävät aivan kuin ne olisivat saaneet joulun taikaa! Siiri ja Oskari riemuitsevat, hyvältä näyttää.

Mutta sitten tapahtui jotain odottamatonta. He ottavat tortut uunista ja kas ne alkavat hyppiä aivan kuin olisivat saaneet jalat! Mitä ihmettä, Oskari huudahtaa. Tortut hyppivät ympäri keittiötä. Kohta koko keittiö on täynnä tanssivia joulutorttuja! Siiri ja Oskari nauravat niin paljon, että he eivät voineet hillitä itseään, vaan lähtevät mukaan tanssiin. He alkavat hyppellä ja tanssia torttujen mukana.Tämä on parasta joululeivontaa ikinä, Siiri huudahtaa.

Kun Joulumuori saapuu, hän näkee keittiössä iloisen tanssijoukon. Mitä täällä tapahtuu, kysyy hän nauraen. Oletteko te tontut leiponeet vai järjestäneet tanssijuhlat? Siiri ja Oskari kertovat kaikki tapahtumat. Joulumuori nauttii tortuista, vaikka ne eivät olleet aivan perinteisiä. Nämä ovat aivan erityisiä joulutorttuja! Kiitos, että tuotte iloa ja naurua keittiööni!" hän sanoo hymyillen.

Siiri ja Oskari oppivat, että vaikka asiat eivät aina mene suunnitelmien mukaan. Tärkeintä on nauttia hetkestä, jakaa iloa. Heidän joulutorttunsa ovat ehkä erikoisia, mutta niiden taika tuo joulun tunnelman kaikille. Joulumuori lupaa että he saavat leipoa yhdessä pian uudelleen – ja ehkä tällä kertaa ilman hyppiviä torttuja.

Helkkää pienet tiu'ut, hoi
Tonttu lauluun yhtyy

            Itsenäisyyspäivän juhla Korvatunturilla

Ikaalinen 6.12.2024

Joulupukki ja tontut valmistautuvat juhlistamaan Suomen itsenäisyyttä juhlalla, joka on yhtä ainutlaatuinen kuin heidän kotinsa Joulumaassa, Korvatunturilla. Joulupukki, joka tunnettiin entisaikoina myös nimellä Nikolaus, on kutsunut kaikki Korvatunturin asukkaat yhteen.

Kylä on koristeltu sinivalkoisilla nauhoilla ja kynttilöillä, jotka hehkuvat pehmeästi lumisessa maisemassa. Lipputangossa liehuu Suomen lippu. Lippu kohotetetaan salkoon aamulla juhlavin menoin. Tonttukuoro laulaa lippulaulun, johon kaikki yhtyvät. Joulupukki haluaa, että kaikki muistavat itsenäisyyspäivän merkityksen, mitä se tarkoittaa jokaiselle suomalaiselle.

Sinisen hämärän tummuessa illaksi, sytytettiin valot isoon joukuuseen, jonka Siiri-Tonttu on koristellut sinivalkoisin koristein pikkutonttujen kanssa. Voitte arvata, että upea, loistava kuusi on kylän ylpeys.

Korvatunturin asukkaat tontut, porot ja kaikki metsän eläimet kokoontuvat kuusen ympärille juhlan alkaessa.

Joulupukki nousee kuusen juurelle ja toivottaa heidät tervetulleiksi sekä kutsuu Siiri-Tonttutytön pitämään juhlapuheen.

Siiri jännittää, mutta tulee reippaasti Joulupukin vierelle hymyillen kaikille ja kiittää Joulupukkia kunniasta puhua juhlasta.

Mielessään hän ajattelee, eikä se mikään turha puhe olekaan!

Siiri aloittaa:

Hei kaikki te rakkaat läsnäolijat!

Tänä päivänä kunnioitamme niitä, jotka ovat taistelleet rohkeasti ja päättäväisesti maamme vapauden puolesta niin, että asumme elämme vapaassa maassa, Suomessa. Itsenäisyys on lahja, jota meidän tulee vaalia ja vahtia. Juhlitaan tänään Suomea, sen kauneutta ja rikkautta, joka piileksii niin kovin monessa asiassa

Me tontut tiedetään, itsenäisyys ei ole vain vapautta, vaan myös vastuuta. Vastuuta itsestä, vastuuta toisista ja teemme yhdessä tulevaisuutta. Muisthan, jokainen pieni teko, jokainen ystävällinen sana, jokainen auttava käsi ovat tärkeitä – yhdessä ne saavat aikaan paljon.

Suomalainen kulttuuri, perinteet ja arvot ovat osa identiteettiämme ja juhlimme myös niitä. Onpa kyseessä herkullinen joulupuuro, joulutortut, kauniit joululaulut tai talviset tai kesäiset juhlat. Ne kaikki ovat hyvin tärkeä osa yhteistä tarinaa. Me tontut haluamme yhdessä kanssanne tuoda iloa ja valoa elämään.

Sydämet täynnä lämpöä ja toivoa juhlitaan Suomea, rohkeutta ja ystävyyttä ja muistakaa, yhdessä voimme saavuttaa suuria asioita! Kiitos ja oikein hyvää itsenäisyyspäivää!

Puheen päätteeksi lauletaan Maamme-laulu.

Juhlat jatkuvat, jokainen saa vuorollaan kertoa omia muistojaan. Muistellaan menneitä itsenäisyyspäiviä, vanhemmat kertoo sotien jälkeisistä ajoista. Nuoret ja lapset tuovat esille toiveet ja unelmansa.

Joulumuorin kaakaota nautitaan herkkujen kera laulujen raikuessa. Yhtäkkiä tulee yllätys, kun taivas on täynnä väriä ja valoa. Joulupukki järjestää yllätyksen, ilotulituksen, illanpäätteeksi.

Kohta Korvatunturi nukkuu, kun kaikki palaavat kotiin. Ensimmäisiä lähtijöitä on mesikämmen Otso, joka on herätetty talviunilta. Seuraavana porot ja muut metsän eläimet. Tontut siivoavat ja hiipivät senjälkeen hiljaa nukkumaan

Itsenäisyys ei ole vain menneitä muistoja, vaan myös lupaus tulevaisuudesta. Korvatunturi on täynnä rakkautta, yhteisöllisyyttä ja toivoa — juuri niin kuin jokainen suomalainen itsenäisyyspäivänä.

                  Kirje-Frida-Joulupukki

Ikaalinen 5.12.2024

Korvatunturilla Joulupukin pajassa vallitsee tohina ja touhu sillä onhan joulu jo nurkan takana. Siellä valmistuu lahjoja lapsille ja lapsenmielisille. Korvatunturin väki toivoo, että jokainen saisi unelmiensa joulun.

Eräänä päivänä, kun Siiri Tonttutyttö on Oskari Tontun kanssa metsässä keräämässä käpyjä, risuja ym sopivaa joulukoristeita varten. He huomaavat jotain erikoista pikkuisen kuusen juurella. Siellä on kirje rakkaalle Joulupukille. Siiri ja Oskari yllättyvät, miten ihmeessä tuo kirje on joutunut tänne. (Joulutaikaa) He kahlaavat lumessa kuusen luo. Siiri ottaa kirjeen varovasti lumesta, miettien voinkohan avata sen vai vienkö Joulupukin kirjepinoon. Oskari on utelias ja hoputtaa Siiriä, siellä voi olla kiirellista asiaa. Avataan ja luetataan, sitten viedään se Joulupukille. Siiri avaa kirjeen varovasti. Kirje on kirjoitettu kauniilla käsialalla, allekirjoittaja on Frida. Siiri lukee kirjeen ääneen.

Rakas Joulupukki,

Tänä jouluna toivon, että kaikilla lapsilla on aina rauhaa ja iloa. En halua suuria lahjoja, vaan että kasvamme kaikin ystävyyteen, jaamme yhdessä hyviä ja huonoja hetkiä sekä tuotamme iloa kaikialle. Toivon metsän eläimille ruokaa talven yli.

Terveisin Frida

Oskari ja Siiri katsoivat toisiaan, he tuntevat Fridan, joka rakastaa joulua yli kaiken. Heidän sydämensä täyttyy ilosta. He ymmärtävät, että joulun todellinen taika ei ole lahjoissa, vaan rakkaudessa ja ystävyydessä.

Viedään kirje nyt heti Joulupukille, Siiri sanoo innokkaasti. Oskari nyökkää ja niin he lähtevät Joulupukin luo. Joulupukki lukee Fridan kirjeen ja hymyilee tontuille iloisesti, näinhän tämä on.

Tämä on juuri sitä, mitä joulu tarkoittaa. Yhdessä voimme tehdä tästä joulusta unohtumattoman!

Kulkusten kilinä kuuluu kaikkialle

Jouluntaika – Lumilaakso – Joulumarkkinat

Ikaalinen 4.12.2024                                                                                                                               Lumilaakso on pieni, kaunis kylä kaukana pohjoisessa. Siellä on pitkät ja lumiset talvet. Kylän asukkaat nauttivat elostaan omassa pienessä Lumilaaksossaan, jossa niin usein pakkanen paukkuu nurkissa, pohjoisen kauniissa sinisessä hämärässä.

Joulun aikaan kylä muuttuu taianomaiseksi paikaksi, jossa jokaisen sydän sykkii lämpimästi. Tänä vuonna he ovat pikkuisen huolissaan. Joulun taika tuntuu olevan kauempana kuin ennen.

Eräänä joulukuun päivänä kylän lapset huomaavat taivaalla jotain erikoista. Kas kummaa sieltä leijailee alas poro ja sen pulkassa istuu Siiri Tonttutyttö, Oskari Tonttu ja Tuike-Peura. Heidän mukanaan laskeutuu maahan suuria, kimaltavia lumihiutaleita, jotka ovat kuin pieniä tähtiä. Lapset rientävät innoissaan Kipinä Poron ja seurueen luo. He kyselevät välittömästi, ovatko he Joulupukin lähettiläitä vai ketä? Koko kylän väki on pian ulkona ihailemassa tätä ihmeellistä näkyä.

Tervehdys lumilaaksolaiset, hihkuu Siiri Tonttutyttö iloisesti. Olemme tulleet tuomaan teille lisää joulun taikaa! Joulupukki on kuullut, että täällä tarvitaan lisää taikaa, kun se on laimentunut. Me palauttamme sen ja jälleen nautitaan joulun tulosta ja joulusta täysin sydämin. Tuike-peura nyökkää innokkaasti ja lisäsi: "Meillä on suunnitelma! Joulun taika syntyy yhdessäolosta, ilosta ja rakkaudesta. Järjestetään Lumilaakson suurimmat juhlat ”jouluntulon odotus juhla”, johon kaikki voivat osallistua! Oskari, joka on tunnettu kekseliäisyydestään ehdottaa pidettäväksi joulumarkkinat. Kyläläiset myyvät käsitöitään ja herkkujaan! Ja illalla päivän huipennukseksi pidämme suuren joululaulu tilaisuuden kylän torilla, hän selittää. Oskarin esitys on hyvä.

Kylänväki alkaa välittömästi valmistella markkinoille piparkakkuja, koristella kuusia ja kaikenlaista kivaa. Kipinä-Poro ja Tuike-Peura juoksevat kylällä, levittäen iloa ja innostusta, Kohta Lumilaakso on täynnä joulun henkeä. Joulumarkkinat ovat menestys!

Lumilaakso on täynnä valoja ja naurua. Illalla joululaulut kaikuu ympäri kylän. Siiri Tonttutyttö ja Oskari Tonttu ovat ns. esilaulajia. Kipinä-Poro tanssii iloisesti, herättäen naurua ja riemua. Pikku Tuike riemuitsee lasten kanssa jouluntulosta. Illan pimetessä taivas täyttyy tähdistä. Joulun taika tuntuu kylässä. Kyläläiset katselevat toisiaan ilolla ja kiitollisuudella. He tuntevat sydämissään kokeneensa todellisen joulun ihmeen.

Kiitos, Kipinä-Poro, Tuike, Siiri ja Oskari, olette saaneet meille takaisin joulun taian, joka on ollut hieman kateissa, huikkaavatt kyläläiset Kipinä-Porolle, Tuikkeelle sekä tontuille Siiri ja Oskari, jotka nousevat taivaalle pulkalla, kadoten tähtien joukkoon.

Korvatunturille saavutaan revontulten loimussa. He tietävät sydämissään, että yhdessä Lumikylän asukkaiden kanssa he saivat aikaan jotain erityistä.

Joulun taika pysyy elävänä Lumikylässä

Joulu on täynnä iloa, rakkautta ja lämpöä

Kipinä-Siiri-Oskari-Tuike-Blix

"Vaikka onkin kaukainen satain vuotten takainen, silti aina läheinen. Tule joulu kultainen."

Ikaalinen 3.12.2024

Siiri ja Oskari tontut herääävät aikaisin ja kipaisevat Kipinä-Poron luo. Poro on valmiina lähtemään taianomaiselle matkalle heidän kanssaan. Neuvottele ei kestä kauan, yhdessä päätetään Ikaalinen on matkan päämäärä. Niin päivä alkaa lennolla Kipinän pulkassa pitkin taivaankantta. Lentomatkalla aluksi he näkevät upeat valkoiset tunturit ja valkoisena hohtavat lumihanget. Mitä etelämmäksi saavuttiin, lunta ei näkynyt ja joet virtasivat vettä tulvillaan Pohjanlahteen.

Laivarantaan laskeuduttuaan Siiri Tonttutyttö ja Oskari Tonttu katselevat ympärilleen ja lähtevät kohti Omaa Tupaa, jossa Siiri on aiemmin vieraillut Oman Tuvan Joulun aikaan.Kipina-Poro jää paikoilleen katsellen ympärilleen. Ketään ei näkynyt ympärillä.

Yhtäkkiä aidan takaa asteli pieni kauris arvokkaana hänen luokseen ja kysyen mistä sinä tulet, oletko Joulupukin poro. Kipinä nyökyttelee ja kertoo tulevansa Korvatunturilta Joulupukin maasta. Pikkuinen kauris innostuu, kertoo olevansa nimeltään Tuike ja kysyy samantien, vietkö minut ajelulle tuonne taivaankannelle. Kipinä kertoo kenen kanssa hän on matkalla, mutta voimme myöhemmin jutella asiasta. Tuike porhaltaa kotiin kertomaan Kipinästä ja kysyy lupaa lähteä Kipinän kanssa katselemaan taivaalta maan pinnalle.

Tontut kulkevat ja katselevat maisemia. He toteavat, että OmanTuvan joulu ei ole vielä avautunut. He kurkkivat eri puolille vanhaa kauppalaa, kirjoittavat vuorotellen Siirin muistikirjaan, millaista täällä on. Koululaiset ovat välitunnilla, asukkaat touhusivat kotonaan. Jouluntulon odotus leijuu ympärillä. Siiri ja Oskari muistuttavat, kuinka tärkeää on jakaa joulun ilo ja lämpö ystävien ja perheen kanssa.

Iltapäivällä tontut päättävät vierailla Ikaalisten kylpylässä, jossa he rentoutuvat lämpimässä vedessä ja nauttivat saunan lämmöstä. Heille tarjotaan siellä piparkakkuja ja glögiä. Muistikirjaan kirjataan asiat, jotka viedään Joulupukille tiedoksi.

Siiri ja Oskari palaavat laivarantaan, jossa heitä odottaa Petri Peuran äidin laittama joulupuuro. He nauttivat sen yhdessä Peuran perheen ja pikkuisen Tuike kauriin kanssa. Päivän päätteeksi tontut ystäviensä kanssa sytyttävät kynttilän ja laulavat "Vaikka onkin kaukainen satain vuotten takainen, silti aina läheinen. Tule joulu kultainen."

Myöhäinen ilta on jo tullut, kun Kipinä Poro, tontut ja pikkuinen Tuike Kauris lähtevät kohti Joulupukin maata. He vilkuttavat taivaalta ja toivottavat hyvää Joulun odotusta.

Matkalla Siiri Tonttutyttö saa puhelun. Blix koira Ikaalisista soittaa ja kertoo olevansa yksin kotona, kun äiti oli lähtenyt jonnekin ja laittanut oven lukkoon. Blix olisi halunnut tavata Siirin ja Oskarin laivarannassa. Päivällä pieni kauris Tuike on kertonut hänelle heidän tulleen Ikaalisiin. Blix sanoi Siirille, että minä lupasin tulla. Hän on hyvin pettynyt ja vihainen. Tonttutyttö lohduttaa, tulemme uudelleen, sillä nyt on Joulun aikaa ja JoulunTaikaa.

Joulupukin maassa Korvatunturilla on hiljaista heidän saapuessa sinne.

                         Porojen kulkuset kilisevät Jouluntuloa

Lumipyry - Joulutähti

Ikaalinen 2.12.2024

Kaunis joulukuun aamu Korvatunturi herää, tontut kiirehtivät aamiaiselle sekä töihin joulupajalle. Joulupaja täyttyy iloisesta puheensorinasta ja työn äänistä.

Siiri Tonttutyttö ja Oskari Tonttu tapaavat porojen luona. Kipinä-Poro tulla touhuttaa heidän luokseen, silmät innosta säihkyen. Muutama sana vaihdetaan ja niin kaksikko istuu pulkkaan ja retki kohti tuntureita alkaa. Eivät he lähtiessään arvaa, millainen seikkailu heitä odottaa.

Matka tunturiin alkaa kirkkaana talviaamuna, mutta pian taivalle ilmestyy pilviä ja pian alkaa hurja lumituisku. Tuuli ulvoo kuin salaperäinen, kylmä laulu. Kipinä-Porolla on vaikeuksia porhaltaa eteenpäin. Jostain on löydettävä suoja. Siiri muistaa, että lähellä on luola, mutta missä lähellä. Kipinä-Poro kiertää ympyrää tunturilla. Myrsky yltyy yhä hurjemmaksi. Kipinä ei hellitä ja pitkän etsinnän jälkeen luola löytyy.

He huokaavat helpotuksesta istuvat luolassa juoden termarissa olevaa kuumaa kaakaota.  Luolan ulkopuolella hiljenee ja näin myrsky pikkuhiljaa häipyy kauas pois. Oskari kurkkaa luolan suulta ulos, katsoo taivaalle. Hän huomaa siellä kirkkaan tähden, joka loistaa kauniisti. Katso Siiri, Oskari huudahtaa, se on joulutähti, ei se voi olla mikään muu. Siiri, näetkö sen? Siiri katsoo taivaalle ja nyökkää. Se on meidän matkakumppani, joka johdattaa meitä eteenpäin.
Yövyttyään luolassa, he heräävät hyvin aikaisin jatkamaan matkaansa. Siiri Tonttutyttö huikkaa tähdelle, vie meidät kohti tunturin sydäntä. Tuohon Oskari tuhahtaa ei sinne voi mennä, nyt sinä Siiri hassuttelet! Kipinä-Poro, uskollinen ystävä, johdattaa heitä eteenpäin.

Heillä on tulee tunne, että ovat lähellä jotain ihmeellistä.

Yhtäkkiä he saapuvat kauniin avannon reunalle. Avannon pohjalla hohtaa taianomaisia valoja. Se on kuin salaperäinen maailmankaikkeus. Jostain kuuluu ääni, joka puhuu heille. Tämä on paikka, johon vain rohkeimmat tontut uskaltautuvat.

Tämä on se paikka, jota etsimme vai mitä Siiri, huudahtaa Oskari, tänne tulemme uudelleen. Olemme rohkeita tonttuja, he toteavat. Siiri hymyilee, täällä teemme joulun toiveet todeksi. Kiitos Kipinä-Poron, joka löysi luolan, ja me joulutähden.

Yhdessä he iloitsevat joulun tulosta. Tunturissa he ovat löytäneet paikan, jossa kaikki mahdollinen oli mahdollista, ja jossa ystävyys, rohkeus ja joulun taika yhdistyvät yhdeksi suureksi seikkailuksi. Lappi on todella ainutlaatuinen paikka, jossa voi kokea monenlaisia ihmeitä ja taianomaisia hetkiä. Lumiset maisemat, revontulet ja hiljaisuus.

Illansuussa he lähtevät Kipinä-Poron pulkassa kohti kotia Korvatunturia. Siellä on ilo ylimmillään heidän palattuaan. Joulumuorin kaakao ja piparit maistuvat kaikille. Joulupukki pistäytyy tietenkin omassa pikkukomerossaan, Joulumuori huomaa.

Oskari ja Siiri miettivät avantoa, josta taianomainen valo hohtaa.

Kellot kilisevät jouluntuloa, revontulet

loimuavat taivaalla.

Tule Tuntureiden Taa, Täällä Joulupukin maa!

Ikaalinen 1.12.2024

Siiri Tonttutyttö ja Oskari-Tonttu saapuvat Korvatunturille hyvissä ajoin ennen viimeisiä joulun kiireitä joulupajalla. Siiri herää aikaisin aamulla joulukuun ensimmäisenä päivänä ja käy koputtelemassa Oskarin ovella herätyksen. Hän tietää, että Oskari on todella aamu-uninen, eikä viitsisi nousta aikaisin. Täällä se ei sovi, kaikkien on oltava varhaisesta  aamusta työn touhussa, sillä Joulu on tuossa tuokiossa. Siiri iloitsee nyt se alkaa heidän suuri jouluseikkailunsa

Ilmassa leijuu piparien tuoksu. He kiiruhtavat innoissaan keittiöön, jossa pajatontut nauttivat aamiaista. Joulumuorin keittiössä. Tarjolla on tuoreita, vastaleivottuja piparkakkuja, jotka tuoksuvat kanelilta ja inkivääriltä. Perinteistä joulupuuroa, joka tarjoillaan kanelin ja sokerin kera. Lehteviä ja makeita joulutorttuja, joissa on luumuhilloa. Joulumuorilla on aina tarjolla kaakaota, kuten myös perinteisiä kampanisuja. Pöydän päässä oleva tonttupoika Matias haluaisi lämmintä, mausteista glögiä, joka lämmittäisi näin kylmänä aamuna. Tontut nauravat ja huutavat täyttä kurkkua hänelle, ei glögiä aamiaisella!

Yhtäkkiä pikku tonttutytöt saapuvat laulaen onnittelu laulua Oskarille, jolla on nimipäivä.He kantavat tarjottimia, joilla on glögilaseja täynnä lämmintä mausteista glögiä. Lauluun yhtyvät kaikki ja glögilaseilla kileistetään, toivotetaan Oskarille onnea sekä tervetulleeksi Korvatunturille. Oskari pomppasi pöydälle kiitti huomion osoituksesta. Hän on ikionnellinen ja ryhtyy laulamaan laulua.

"Joulupukin maa – totta on se, satua ja unta. Joulupukin maa – mutta missä on se valtakunta?
Kun tulet vain tuntureiden taa, totta toki täältä löytyy Joulupukin maa!"

Korvatunturi raikuu tonttujen laulaessa Joulupukin maasta.

Kaikki nauttivat pöydän antimista. Syödessä vaihdetaan kuulumisia puolin ja toisin. Siiri Tonttutyttö kuuntelee tarkkaavaisena ja saa haraviinsa kaiken tärkeän. Oskari juttelee kaikista joulun tärkeistä asioista tonttupoikien kanssa ja painaa mieleensä kaiken tärkeän.

Aamiaisella haaveiltiin isosta lumilinnasta, joka olisi kiva tuolla pihalla, lähellä porojen aitausta. Siitä Siiri ja Oskari saavat idean. He pukevat ylleen lämpimät vaatteet ja lähtevät ulos lumiseen metsään.

Siellä he tapaavat ystävänsä, metsän eläimet, jotka myös valmistautuvat jouluntuloon. Siiri Tonttutyttö kertoo heille lumilinnasta ja yhdessä he päättävät rakentaa suuren lumilinnan joulupukintontuille. Lumilinna on yhteinen kaikille Korvatunturilla asuville, huudahtaa Siiri.

Metsän eläimet, Siiri ja Oskari ahertavat. Suuri lumilinna valmistuu ennen iltaa. Kilke ja pauke hiljenee Joulupukin pajassa. Tontut juoksevat pihalle ihailemaan luomusta. Tonttu Oskari keksii, tehdäänpä tuonne lumilinnaan vielä pöydät ja penkit. Eikä kestä kauaakaan, kun tonttutytöt sytyttävät pöydille kynttilöitä tuomaan valoa ja tunnelmaa. Illan hämärtyessä koko Korvatunturin väki ja metsän eläimet istuvat lumilinnan sisällä, nauttien kuumaa kaakaota ja joululaulut raikuvat.

Yön saapuessa, taivaalle ilmestyy kirkas tähti, joka valaisee koko tienoon. Kaikki tietävät, että tämä on merkki siitä, että jouluaika ja odotus on todella alkanut. Joulumuori ja Joulupukki kiittävät kaikkia, jokaisella on sydämissään lämmin joulun tunne.

Kipinä-Poro ja muut porot kilisyttävät kellojaan, ääni kaikuu vienosti yli tuntureiden.

Jokainen joulukuun päivä tuo mukanaan uusia yllätyksiä, ilon hetkiä ja seikkailuita

Joulun Taikaa

                        Siiri Tonttutyttö ja Oskari tapasivat kesällä 2024

Ikaalinen 24.10.2024

Oskari,Tyynelän Tonttujen tunnettu veitikka ja Siiri Tonttutyttö tapasivat jo vuosia sitten Tyynelän Tonttulassa. Tiedättehän te, että Tyynelän Tonttula sijaitsee rannikolla, seitsemän sillan varrella Kokkolan ja Pietarsaaren välissä Luodon kunnassa. Tonttulan 1700-luvun pihapiirissä on nähtävillä eri teemoilla sisustettuja aittoja sekä tonttujen päärakennus Tyynelä. Siellä Siiri Tonttutyttö ja Oskari seikkailivat merellä veneessä keikkuen sekä talvisin lumisessa metsässä vapaa aikanaan.

Nyt on jälleen kesä ja Oskari muistelee, hauskoja retkiä sieni metsään ja veneilyä merellä Siirin kanssa, istuessaan Tyynelän puutarhassa . Yhtäkkiä hän hypähtää ylös huudahtaen, lähden Siirin luo asumaan. Samantien hän porhaltaa Eijan luo kertomaan asian. Hip hei, hän saa luvan lähteä ja on siitä todella innoissaan. Oskari tanssittaa Eijaa puutarhan ympäri täynnä tulta ja liekkiä. Ihanaa!! Oskari on nyt tullut Siirin luokse viettämään aikaa ja oppimaan tonttujen satojen vuosien salaisuuksia. Oskarihan on muutamaa sataa vuotta nuorempi Siiriä ja innostuneena odottaa yhteistä aikaa ja monien salaisuuksien avaamista. Kesän aikana heidän ystävyytensä syvenee, kun he jakavat tarinoita ja seikkailuja, jotka ulottuvat kauas pohjoisen taivaan alla.

Joulun odotus on pian parhaimmillaan. Silloin Siiri Tonttutyttö lähtee Oskarin kanssa kurkkimaan ikkunoiden taakse. He kulkevat salaisella tiedustelumatkalla. He kuuntelevat, kurkistelevat joulukatujen avajaisissa lasten ja vanhempien touhuja ja toteavat, että jokainen on innoissaan joulun odotuksesta.

Siiri kertoo Oskarille, että Joulupukki on kauan kauan sitten nimennyt Siirin lähettilääkseen, joka kiertää ympäri Suomea, Eurooppaa ja vähän muuallakin, tuoden terveisiä lapsille ja lapsenmielisille, oikealta Joulupukilta, Suomen Lapista.

                                                 Tapaamme 1.12.2024

        Unen lumoa ja taikaa

Ikaalinen 13.11.2024

Unessani tapasin ystäväni Leilan. Vuosia sitten hän lähti tähtien luokse ja nyt, ensimmäisen kerran, saapui uneeni tervehtimään minua.

Keittiön oven pielessä olevat kulkuset kilisevät, huomaan Leilan olevan siinä. Hän tuo terveiset Riittalta, jonka on tavannut.

Unelmat tuovat hänet luokseni unessa. Hän unelmoi, juuri nyt, ennen joulun tuloa Siiri Tonttutytöstä ja Oskari Tontusta sekä Kipinä porosta, jotka ovat ottaneet hänet pulkkaansa kiitämään pitkin taivaankantta.

Hän on kuullut Siiristä ja Siirin uudesta tonttu kaverista Oskarista, jotka ovat jälleen lähdössä kohti jouluisia seikkailuja.  Hän kertoo minulle unelmasta, jonka kerron teille.

Unelmani on olla Kipinä Poron poron pulkassa, joka kiitää vieden minut läpi lumisten metsien ja yli jäätyneiden järvien. Revontulet leikkivät taivaalla, tähdet tuikkivat timanttien lailla. Haluaisin, että Siiri ja Oskari Tontut kulkevat kanssani vanhojen tarinoiden polkuja pitkin, tutkimme Pohjolan salaisuuksia, joulun taikaa. Pysähdymme hetkeksi kuuntelemaan hiljaisuutta, joka puhuu syvemmin kuin sanat. Nautimme välillä nuotiolla kuumaa kaakaota ja kampanisuja. Matka jatkuu tunturien huipuille, missä maailma avautuu ja aika pysähtyy.

Illan saapuessa, teemme kodikkaan leirin nuotion ääreen, jossa Siiri Tonttutytön, Oskarin ja minun tarinat ja laulut täyttää ilman, ja Kipinä-Poro lepää rauhassa vierelläni.

Tämä olisi matka, joka yhdistäisi menneen, nykyisen,tulevan sekä jättäisi sydämeeni ikuisen jäljen, pohjoisen taian ja joulun odotuksen tunnelman.

        Kiitos Leila vierailustasi unessani, ilman sitä joulukalenteri olisi ollut hieman kateissa. Tämä uneni toi sen luokseni.

Tapaamme 1.12.2024