Matka kestää tuokion, nyt on joulunodotuksen taianomainenhetki.
Korvatunturin tontut hiljenevät ja kuu-ukko katselee taivaalta yöunille vaipuvaa Joulupukin kylää. Tuvassa istuu Tonttutyttö Siiri tuolissa ja selailee lasten Joulupukille lähettämiä kirjeitä. Niissä on toivomuksia millaisia lahjoja lapset haluaisivat saada Joulupukilta.
Seitsenvuotiaan Samulin harras toivomus on päästä tutustumaan Joulupukin maahan ja Lapin tuntureihin. Siiri kiiruhtaa Kipinä-poron luo ja kuiskaa sen korvaan, lähdetäänkö matkalle. Matka kestää tuokion, nyt on joulunodotuksen taianomainenhetki.
Kipinä-Poro vei Siirin Samulin kodin pihaan. Tonttutyttö koputtaa ikkunaan ja Samuli avaa sen ihmetellen, kuka siellä. Ja hupsis eipä aikaakaan, kun Kipinä-Poro vie Siiriä ja Samulia kohti Lappia ja sen suuria tuntureita.
Samuli ihmettelee sitä jouluvalojen määrää, joiden loisteessa he ajavat kohti pohjoista. Mikä ihme tuo linna on, hän kysyy Siiriltä. Mikä, missä, ihmettelee Tonttutyttö Siiri. Tuossa näetkö, Kipinä poro lakeutuu alemmaksi. Se on lumilinna, joka ilmestyy talvisin tänne Pohjanlahden perukoille. Onko siellä kuningas ja kuningatar, vai onko se tonttujen linna, tivaa Samuli. Tonttutyttö sanoi asian selviävän aikanaan. Kipinä kiiruhtaa taivaan kantta myöten ja saavutaan kauas suurten tuntureiden alueelle. Tuossa vilahtaa Saana. Matka jatkuu aina Haltille saakka. Haltin majan tonttu Morten on vastassa suuren kodan luona matkalaisia. Sameli on nukahtanut. Morten vie hänet kotaan poron taljojen päälle ja peittelee hyvin. Haltilla on pakkasta melkein kaksikynnentä astetta ja tähdet loistavat kirkkaana sekä revontulet loimuavat pitkin taivasta. Kodassa palaa tuli ja kaikki nukkuvat turvallisesti lämpimässä.
Kaksitoista yötä jouluun kilisee Kipinän kulkuset.............
