Erik Kalastajatonttu Varangin vuonolta. 02.12.2012

. 

Joulukalenteri 2.12.2011

Vanha Erik, Kalastaja-Tonttu ja Siiri Tonttutyttö

Jäämeren rannalla on kota, jonne Siiri aikoo viedä pikkuystäviään. Vanha Erik, kalastaja-tonttu,asustaa siellä. Kukaan ei muista hänen ikäänsä, ei itse Erikään. Hän on nähnyt satojen vuosien ajan porojen tulevan kesäajaksi jäämeren rantaan ja sitten syksyn tullen palaavan takaisin sisämaan tuntureille. Varangin vuono ja sitä aukeava jäämeri on tuttu kaveri Erikille, joka on kalastanut siellä, satoja vuosia, säällä kuin säällä. 

Otto ja Eino istuivat tietokoneella huoneessaan. Tuskin he aavistavat, mitä tulevaisuus heille tarjoaa. Tuulikki, tanskandogi, avaa oven seikkailuun. Tuulikki kipaisee oven raosta ulos ihmettelemään pulkkaa ja poroa. Siiri huikkaa: "Tuulikkiii tänne, tänne". Tuulikki kirmaisi suoraan pulkkaan. Pojat tulla touhottivat ulos lemmikkinsä perään ja kapsahtivat päistikkaa Kipinän kyytiin. Siinä mennään, että vana jää jälkeen. Siiri Tonttutyttö ja Poro-Kipinä ovat täpinöissään, syystäkin, sillä matka kohti jäämerta ja Skibottenia alkaa. Pojat ihmettelevät, minne he oikein joutuvat.

Kilpisjärven kohdalla Siiri ja ystävät vilkuttavat Saanalle ja Mallalle. Norjan puolella tunturit ovat yhä isompia ja jyrkempiä. Lumi peittää niiden huiput, ja maa on valkoisenaan. Erik Kalastajatonttu odottaa Siiri-Tonttua, Einoa ja Ottoa sekä Tuulikkia kodassa, vuonon rannalla. Kalastustarvikkeet ovat valmiina samoin kuin pieni paatti, jolla pojat lähtevät Erikin kanssa kalastamaan. Hän kuljettaa heitä pitkin Varangin vuonoa. Kalaa saadaan enemmän kuin omaksi tarpeeksi, myös muutama jättikatkarapu eksyy pyydykseen. Siinä on saalista yhdelle kalastuskerralle. Eino ja Otto eivät ole uskoa, nuon paljon kaloja!! Yhtäkkiä iso aalto pyyhkäisee paatin harjalleen ja niin sitä mentiin täyttä vauhtia. Pojat säikähtivät ja pitivät tiukasti veneen laidoista kiinni. Aallon harjalla keikuttiin aina rantaan saakka, jonne aalto sen heittää. Kas kummaa, kota oli siinä vieressä ja grillissä paloi tuli. Kalat tirisemään ja ruokailu voi alkaa. Maittava ruoka hetki Tonttu-Erikin ja Siiri-Tonttutytön seurassa. Kipinä-poro kuopii jo malttamattomana matkaan lähtöä. Siiri, Eino ja Otto kipuavat pulkkaan ja myös Tuulikki-koira ehtii mukaan. Se oli juoksennellut rannalla ja nuuskuttanut jäämeren raikasta ilmaa sekä tutustunut Bennu-koiraan, joka oli omilla retkillään.

Aamulla pojat heräsivät omissa vuoteissan. Uneensa he kuulivat kulkusten kilinää.

Ikkunassa vilahti punaista. Siiri-Tonttutyttö kurkkii.........ja kirjoittaa pieneen vihkoonsa....... 

Tuuli kantoi korvaani viestin, jouluun kaksikymmentäkaksi yötä.